Sadun kuulemat kolahdukset johtuivat siitä että olin ylhäällä purkamssa sitä mitä oli jäljellä yläkerran huoneen seinien tukirakenteista. Samalla meni vähän 'tarpeettomia' katon tukirakenteita,, mutta ei mitään mitä nyt tarvittaisiin. Uudet tuet tulevat samalla kun uudet sisäseinät nousevat paikalleen ja ellei se tapahdu hyvissä ajoin ennen lumentuloa, niin sitten täytyy vain tehdä jokunen väliaikainen tukiratkaisu.
Yläkerrassa ollaan kuitenkin nyt purkutöissä sillä viimeisellä loppusuoralla. Tavaraa täytyy vielä roudata ulos sohvan, lipaston, kangaspuiden ja joidenkin muiden pikkujuttujen verran ja lattialaudoitusta purkaa parikymmentä neliötä, mutta sen jälkeen sitten voikin alkaa tehdä lattialle uutta runkoakehikkoa ja työn edistymisnopeudesta riippuen tilailla lattialevyjä joko ennemmin tai vähän myöhemmin.
Valitettavasti en ole vieläkään täysin toipunut flunssasta ja tunnin yhtäjaksoinen työrupeama on parasta mihin pystyn. Sitten suihkuun ja makaamaan sohvalle tai röhnöttämään tuoliin. Ja vähintään puolentoista tunnin tauon jälkeen voin ehken palata taas töihin. Tänään takana kaksi 'keikkaa', saa nähdä tuleeko kolmatta...
torstai 17. heinäkuuta 2008
Yksittäisiä yksityiskohtia
Pariisista: Ainoa tavallaan romanttinen näky, joka ei oikeasti ollut romanttinen lainkaan, oli kahden pulun ilmeisen tavallaan onnistunut paritteluyritys. Olihan siellä yksi suutelemista harjoittelevaa paria Seinen rannalla, mutta sitä ei lasketa.
Kotimatkalla autossa: Riku oli ajanut jokseenkin reippaasti eli toisin sanoen ylinopeutta varmalla tiedolla siitä, missä nopeuskamerat sijaitsevat. Emme kuitenkaan odottaneet poliisiautoa peräämme vilkuttamaan iloisesti. Itse olin aivan varma, että nyt tulee nopeussakot, mutta ei. Sen sijaan ystävämme poliisi vain kertoi oikean etuvalomme olevan rikki. Koska automme oli menossa seuraavana päivänä huoltoon (ja siellä odotti se ja minä seitsemisen tuntia), ei asia ollut ongelma.
Kasvien siementäminen ja siementen kerääminen: Olen kovasti yrittänyt selvittää muutamien kasvien siementämistapoja pyrkiessäni siirtelemään niitä sopiviin paikkoihin ja tuhoamaan muista paikoista. Ilmeisesti oikea tapa on odottaa siemenkotien kuivumista kasveissa ja sitten kerätä ne ennen kuin ne sitten lennättelevät siemenet ympäriinsä. Ilmeisesti oikea ikkuna ei ole kovin iso, joten tulossa paljon kasvien tiirausta.
Takapiha: Käytimme tässä pari kuukautta sitten noin 700e tuhotaksemme takapihan viidakon. Siitä asti se on ollut aika lailla oman onnensa nojassa minun katsoessa ikkunasta sen muuttumista uudelleen viidakoksi. En ole yksinkertaisesti pystynyt tekemään asialle mitään, eikä se ole muille mitenkään prioriteetti, koska meillähän on se pieni yläkerran projekti. Nyt sitten kuitenkin olen tehnyt ja tekemässä asialle jotain. Olen tinkinyt rikkaruohomyrkkyjä koskevista periaatteistani epätoivoisen tilanteen johdosta ja levittänyt Roundup:ia pihalle jo kahteenkin kertaan. Sen toimiminen 24h:ssa on pelkkää propagandaa ja ensimmäiset toimimisen merkit näimme noin 3-5 vuorokaudessa kasvien kellastumisen johdosta. Vielä on mahdollista, että sekin johtuu kuivuudesta, mutta niin, toivoa on. Tarkoituksena olisi tulevana viikonloppuna haravoida/talikoida/kaivaa maasta rikkakasvit ja levittää päälle peite, joka estää mahdollisesti jäljelle jääneiden auringonsaannin ja vielä sen päälle talikoida ylhäältä kertynyttä sahanpuru/olki/jne. pussien sisältöjä lisäten auringon puutteen vaikutusta. Syksyllä sitten joskus, tai keväällä, nostamme peitettä kerätäksemme kivet talteen, levitämme uudelleen kivien keräämisen jälkeen sen sahanpurusekoituksen ja toivomme parasta. Sen purun päälle voi lisäksi aina käydä hakettamassa sitä valtavaa määrää risuja, jota meille on kertynyt puiden kaadon seurauksena.
Muuten kukista: Runkoruusuni on alkanut kukkia upealla syvän punaisen värillä, mutta yrityksistäni huolimatta kirvat ovat vaikuttaneet kasviin tekemällä reikiä lehtiin. Pitääpä uudelleen suihkuttaa kasvi. Lisäksi paljon kitkemistä on muutenkin tekolistalla. Joskus sitten.Valitettavasti vain rikkaruohot eivät odota sitä, vaan kasvavat iloisesti tässä väliaikkana.
Nyt muuten Riku meni ikkunan ohi suojuksine ja mm. moottorisahalla varustettuna. Kuulostaa siltä, että meni yläkertaan. Sen tietää aina siitä, kun salin katto alkaa äännähdellä hyvin huolestuttavasti ja itselle tulee aina mieleen idean- poistunpa paikalta oman terveyteni vuoksi ja laitan hätänumeron valmiiksi kännykkääni - käyttökelpoisuus.
Väitöskirja: Se on edennyt hitaasti mutta hitaasti. Harmittaa, koska jos olisin terve, se olisi jo tehty. Toisaalta, jos olisin terve, olisin mukana niin monessa toisessa projektissa, etten ehkä olisi ehtinyt väitöskirjaa kuitenkaan valmiiksi saada. Onneksi en enää tavoittele tutkijan uraa. Olen aloittanut työn teon puolen tunnin pätkissä tarvittavan pitkillä tauoilla. Toivottavasti se toimii. Lisäksi, jos en olisi nyt tekemässä koko jutun vaikeinta osaa, se voisi edetä väennäisesti nopeammin. Kuitenkin se vaikea osa pitää joskus tehdä.
Kissojen veikeys: Pikillä on hyvin monia keinoja tulla sanomaan, että ruoka on loppu. Koska hän on ylipainoinen, niin hänelle se on merkittävämpi hänelle kuin muille kissoille. Viimeisin juttu oli se, kun hän yritti herättää Rikua ensin puremalla (ei kovaa eikä ehdottomasti ihoa rikkoen) sormiin ja sitten läpsiessä (ilman kynsiä) poskille. Se oli ilmeisen toimiva tekniikka. Opimmepahan katsomaan ruokakuppien kunnon ennen nukkumaan menoa. Nöpö ja Töpö jatkavat hyvin reipasta ja railakasta menoaan kuitenkin hieman väsyen kuumuudesta, joka on tämänkin talon vallannut. Leikkaus ei heitä hidastanut pätkääkään, mikä on iloinen asia. Myöskään mitään komplikaatioita ei näytä tulleen. Leikkauksesta on lisäksi mahdollisesti seurannut vielä se bonus, että Pikille on jälleen alkanut kasvaa vatsakarvaa. Se ei enää ole vatsakalju kissa, vaan se on vatsa-lyhytkarvainen kissa. Vähän niin kuin minä. En ole enää kalju, vaan lyhythiuksinen olento.
Ei kai Riku nyt oikeasti tukirakenteita poikki vedä? Ei varmaan. Muuten tulisi katosta läpi.
Oloni: vaihteleva.
Niin ja se skootteri: viimeinkin saimme meitä välttelevän maahantuojan kiinni. Ei ole aiemmin vastannut puhelimeen eikä sähköpostiin. Vastaus oli se, että kyllä se perjantaina meni postiin eli jo lähes viikko sitten ja kyllä sen pitäisi pian tulla. Eli toisin sanoen "se on postissa" vastaus, eli ehkä se pian laitetaankin postiin.
Jestas mikä tärähdys katosta. Taidan oikeasti poistua alta.
Kotimatkalla autossa: Riku oli ajanut jokseenkin reippaasti eli toisin sanoen ylinopeutta varmalla tiedolla siitä, missä nopeuskamerat sijaitsevat. Emme kuitenkaan odottaneet poliisiautoa peräämme vilkuttamaan iloisesti. Itse olin aivan varma, että nyt tulee nopeussakot, mutta ei. Sen sijaan ystävämme poliisi vain kertoi oikean etuvalomme olevan rikki. Koska automme oli menossa seuraavana päivänä huoltoon (ja siellä odotti se ja minä seitsemisen tuntia), ei asia ollut ongelma.
Kasvien siementäminen ja siementen kerääminen: Olen kovasti yrittänyt selvittää muutamien kasvien siementämistapoja pyrkiessäni siirtelemään niitä sopiviin paikkoihin ja tuhoamaan muista paikoista. Ilmeisesti oikea tapa on odottaa siemenkotien kuivumista kasveissa ja sitten kerätä ne ennen kuin ne sitten lennättelevät siemenet ympäriinsä. Ilmeisesti oikea ikkuna ei ole kovin iso, joten tulossa paljon kasvien tiirausta.
Takapiha: Käytimme tässä pari kuukautta sitten noin 700e tuhotaksemme takapihan viidakon. Siitä asti se on ollut aika lailla oman onnensa nojassa minun katsoessa ikkunasta sen muuttumista uudelleen viidakoksi. En ole yksinkertaisesti pystynyt tekemään asialle mitään, eikä se ole muille mitenkään prioriteetti, koska meillähän on se pieni yläkerran projekti. Nyt sitten kuitenkin olen tehnyt ja tekemässä asialle jotain. Olen tinkinyt rikkaruohomyrkkyjä koskevista periaatteistani epätoivoisen tilanteen johdosta ja levittänyt Roundup:ia pihalle jo kahteenkin kertaan. Sen toimiminen 24h:ssa on pelkkää propagandaa ja ensimmäiset toimimisen merkit näimme noin 3-5 vuorokaudessa kasvien kellastumisen johdosta. Vielä on mahdollista, että sekin johtuu kuivuudesta, mutta niin, toivoa on. Tarkoituksena olisi tulevana viikonloppuna haravoida/talikoida/kaivaa maasta rikkakasvit ja levittää päälle peite, joka estää mahdollisesti jäljelle jääneiden auringonsaannin ja vielä sen päälle talikoida ylhäältä kertynyttä sahanpuru/olki/jne. pussien sisältöjä lisäten auringon puutteen vaikutusta. Syksyllä sitten joskus, tai keväällä, nostamme peitettä kerätäksemme kivet talteen, levitämme uudelleen kivien keräämisen jälkeen sen sahanpurusekoituksen ja toivomme parasta. Sen purun päälle voi lisäksi aina käydä hakettamassa sitä valtavaa määrää risuja, jota meille on kertynyt puiden kaadon seurauksena.
Muuten kukista: Runkoruusuni on alkanut kukkia upealla syvän punaisen värillä, mutta yrityksistäni huolimatta kirvat ovat vaikuttaneet kasviin tekemällä reikiä lehtiin. Pitääpä uudelleen suihkuttaa kasvi. Lisäksi paljon kitkemistä on muutenkin tekolistalla. Joskus sitten.Valitettavasti vain rikkaruohot eivät odota sitä, vaan kasvavat iloisesti tässä väliaikkana.
Nyt muuten Riku meni ikkunan ohi suojuksine ja mm. moottorisahalla varustettuna. Kuulostaa siltä, että meni yläkertaan. Sen tietää aina siitä, kun salin katto alkaa äännähdellä hyvin huolestuttavasti ja itselle tulee aina mieleen idean- poistunpa paikalta oman terveyteni vuoksi ja laitan hätänumeron valmiiksi kännykkääni - käyttökelpoisuus.
Väitöskirja: Se on edennyt hitaasti mutta hitaasti. Harmittaa, koska jos olisin terve, se olisi jo tehty. Toisaalta, jos olisin terve, olisin mukana niin monessa toisessa projektissa, etten ehkä olisi ehtinyt väitöskirjaa kuitenkaan valmiiksi saada. Onneksi en enää tavoittele tutkijan uraa. Olen aloittanut työn teon puolen tunnin pätkissä tarvittavan pitkillä tauoilla. Toivottavasti se toimii. Lisäksi, jos en olisi nyt tekemässä koko jutun vaikeinta osaa, se voisi edetä väennäisesti nopeammin. Kuitenkin se vaikea osa pitää joskus tehdä.
Kissojen veikeys: Pikillä on hyvin monia keinoja tulla sanomaan, että ruoka on loppu. Koska hän on ylipainoinen, niin hänelle se on merkittävämpi hänelle kuin muille kissoille. Viimeisin juttu oli se, kun hän yritti herättää Rikua ensin puremalla (ei kovaa eikä ehdottomasti ihoa rikkoen) sormiin ja sitten läpsiessä (ilman kynsiä) poskille. Se oli ilmeisen toimiva tekniikka. Opimmepahan katsomaan ruokakuppien kunnon ennen nukkumaan menoa. Nöpö ja Töpö jatkavat hyvin reipasta ja railakasta menoaan kuitenkin hieman väsyen kuumuudesta, joka on tämänkin talon vallannut. Leikkaus ei heitä hidastanut pätkääkään, mikä on iloinen asia. Myöskään mitään komplikaatioita ei näytä tulleen. Leikkauksesta on lisäksi mahdollisesti seurannut vielä se bonus, että Pikille on jälleen alkanut kasvaa vatsakarvaa. Se ei enää ole vatsakalju kissa, vaan se on vatsa-lyhytkarvainen kissa. Vähän niin kuin minä. En ole enää kalju, vaan lyhythiuksinen olento.
Ei kai Riku nyt oikeasti tukirakenteita poikki vedä? Ei varmaan. Muuten tulisi katosta läpi.
Oloni: vaihteleva.
Niin ja se skootteri: viimeinkin saimme meitä välttelevän maahantuojan kiinni. Ei ole aiemmin vastannut puhelimeen eikä sähköpostiin. Vastaus oli se, että kyllä se perjantaina meni postiin eli jo lähes viikko sitten ja kyllä sen pitäisi pian tulla. Eli toisin sanoen "se on postissa" vastaus, eli ehkä se pian laitetaankin postiin.
Jestas mikä tärähdys katosta. Taidan oikeasti poistua alta.
tiistai 15. heinäkuuta 2008
Sattuu!
Flunssan jälkimainingeissa olen palannut remontin pariin. Eilen ja tänään olen lyhentänyt keskimmäistä savupiippuamme noin viidellä metrillä sekä purkanut lopunkin yläkerran huoneen ja eteisen välisestä seinästä (siis sen pätkän joka oli kiinni savupiipussa). Purkutyöt katon yäpuolella sujuivat kolmessa osassa ja niiden seurauksena reiteni ovat tuskaisen kipeät, tottumattomana työskentelyyn ylhäällä jännitin liikaa ja työasennot olivat aika murhaavia. Mutta yhtä kaikki, se oli eilen se. Tänään purin sen lopun kolme ja puoli metriä (noin) piippua joka sijaitsi talon sisäpuolella ja vaikka urakkaan ei kahta tuntia kauempaa mennytkään (mitä nyt osa tiilistä on yhä ylhäällä ja siivoamista ei ole vielä edes aloitettu) jätti ensin muurarinvasaran ja sittemmin pajavasaran heiluttelu kädet tilaan jossa keitetyllä spagetilla on enemmän kykä pysyä pystyssä.
Näiden jälkeen kävin vielä hierojalla joka käsitteli selkää, hartioita ja olkapäitä sillä seurauksella että se mikä ei ollut kipeää vielä kolmelta, oli kipeää neljältä.
Purkutöissä löysin tiilen johon oli kaiverrettu vuosiluku 1870, eli keskimmäinen savupiippu on nähtävästi tehty tuona vuonna. Tämä aikatauluttaa talon valmistumisen aika mukavasti, työt on voitu aloittaa hyvinkin 1860-luvun puolella, mutta valmista on saatu 1870-luvun alussa. Parin vuoden päästä talomme juhlii 140-vuotis syntymäpäiviään, aika makeeta :)
Remontti etenisi hyvin, jos sitä jaksaisi tehdä. Flunssan jälkeen voimat vain ovat vähissä ja jaksaminen vielä vähemmässä. Tunnin yhtäjaksoinen työrupeama on maksimi, sitten kahden kolmen tunnin tauko. Onneksi lämpötila pysytyttelee inhimillisen rajoissa, vaikka yläkerrasta alasheittelemieni lautojen järjestely parempiin pinoihin on auringossa todella kuumaa hommaa.
Huomiselle on luvassa hatun tekeminen entisen savupiipun paikalle ja lautapinon perkuuta sekä, jos jaksamista riittää, yläkerran siivoamista purkutöiden jäljiltä.
Näiden jälkeen kävin vielä hierojalla joka käsitteli selkää, hartioita ja olkapäitä sillä seurauksella että se mikä ei ollut kipeää vielä kolmelta, oli kipeää neljältä.
Purkutöissä löysin tiilen johon oli kaiverrettu vuosiluku 1870, eli keskimmäinen savupiippu on nähtävästi tehty tuona vuonna. Tämä aikatauluttaa talon valmistumisen aika mukavasti, työt on voitu aloittaa hyvinkin 1860-luvun puolella, mutta valmista on saatu 1870-luvun alussa. Parin vuoden päästä talomme juhlii 140-vuotis syntymäpäiviään, aika makeeta :)
Remontti etenisi hyvin, jos sitä jaksaisi tehdä. Flunssan jälkeen voimat vain ovat vähissä ja jaksaminen vielä vähemmässä. Tunnin yhtäjaksoinen työrupeama on maksimi, sitten kahden kolmen tunnin tauko. Onneksi lämpötila pysytyttelee inhimillisen rajoissa, vaikka yläkerrasta alasheittelemieni lautojen järjestely parempiin pinoihin on auringossa todella kuumaa hommaa.
Huomiselle on luvassa hatun tekeminen entisen savupiipun paikalle ja lautapinon perkuuta sekä, jos jaksamista riittää, yläkerran siivoamista purkutöiden jäljiltä.
perjantai 11. heinäkuuta 2008
Pariisin selviytymisopas ala Satu ja Riku
1. Älä mene Pariisiin. Jos harkitset asiaa, harkitse kahdesti. Jos haluat kokea Ranskalaista elämäntapaa, parempiakin paikkoja löytyy. Jos etsit romantiikan pääkaupunkia, mene Venetsiaan. Jos olet kuitenkin menossa Partiisiin, mieti, miksi olet menossa sinne. Jos haluat nähdä Eiffel-tornin, niin unohda. Sen näkee ihan yhtä hyvin kuvissakin. Louvre ja ehkä - huom ehkä - Notre Dame ovat ns. virallisista turistihelveteistä ainoat näkemisen arvoiset asiat. Ja jos kuitenkin jostain syystä päätät mennä sinne, vältä virallisia turistinähtävyyksiä ja vain haahuile kaduilla. Nautit varmasti kokemuksesta enemmän.
2. Ranskalaiset: Maineestaan huolimatta he tuntuivat varsin mukavilta ihmisiltä. Siihen auttaa se, että a) yrittää puhua ranskaa ja b) ei ole britti tai jenkki. Suomen puhuminen auttaa myös selventämään asiaa. Jos muuten apua ei saa, olemme kuulleet huhun, että kunnon konsonantteja sisältävät suomalaiset kirosanat viimeinkin selkeyttävät kansallisuutesi olevan jokin muu kuin jenkki tai britti. Lisäksi keskeistä on se, että yrität. Yrittää ei kuitenkaan kannata suhteessa poliiseihin. Opaskirjassa sanottiin, että heitä kannattaa välttää. He eivät ole siellä opastamassa turisteja ja mellakkavarusteiset yksilöt, joita siellä näimme, vahvistivat kyseistä kuvaa. Yhtä vakavia ilmeitä näkee Buckinghamin palatsin vartijoilla, mutta Ranskassa se ei ole pakollista vaan tulee luonnostaan.
3. Ranskan kieli: Asioiden osoittaminen ja määrän näyttäminen sormilla on edelleen hyvä kansainvälinen kieli. Voit yrittää puhua ranskaa, mutta a) vaikka uskoisit puhuvasi kuinka hyvin, et tarpeeksi hyvin ja he suhtautuvat ystävällisen huvittuneesti. b) mikäli keskustelukumppani puhuu hyvää englantia, hän pyytää kielen vaihtoa kyseisellle kielelle. Tämä ei ole huono asia. Joka tapauksessa englannin kielellä aloittaminen ei välttämättä ole se paras tapa aloittaa keskustelu. Seuraavien lauseiden opettelu edes jonkinlaisella ranskaa muistuttavalla ääntämisellä helpottaa käyntiäsi merkittävästi:
a) Kiitos= Merci. Vaihtoehtoina Merci beaucoup= kiitos paljon. Sillä ei sitten muuten kiitetä ruoasta, vaan sen sijaan kehutaan ruoan laatua. Meidän kielen oppaamme ei antanut siihen merkittävästi opastusta. Sen sijaan sieltä löytyi lauseet, jotka tarkoittivat en tilannut tätä; ruoka ei maistu hyvältä, ruoka on kylmää ja liha on liian raakaa. Laskun pyyntö löytyi=L'addition, s'il vous plaît. Yleensä tippi sisältyy hintaan, joten siitä ei tarvitse erikseen stressata.
b) Anteeksi= Pardon (käy ihan anteeksipyyntönä kuin siihen, että pyydät ihmisiä tekemään sinulle tietä ja itse asiassa moneen muuhunkin tarkoitukseen). Toinen vaihtoehto, joka oikeasti on anteeksipyyntö tekemällesi tyhmyydelle= Je suis désolée.
c) erilaiset toivotukset. Hyvää huomenta/päivää= Bonjour; Hyvää iltaa=Bonsoir. Virhe on toivottaa illalla, vaikka olisi miten myöhä, Bonne nuit, sillä se on puhtaasti "hyvää yötä". Myös Bonne journée=hyvää päivänjatkoa on ystävällinen asia sanoa, vaikka kaupasta poistuessasi.
d) Muita käteviä; Je suis finlandeise (tai jotain sinnepäin)=olen suomalainen ja vaihtoehtona Je viens de Finland=olen suomesta; Excusez-moins, je n'entends pas=Anteeksi, nyt en kuule; Je ne comprends pas= en ymmärrä; Je ne parle pas francais=en puhu ranskaa. vous parlez anglais?= puhutteko englantia. Puhun hieman ranskaa= Je parle un peu francais. Ymmärrän hieman ranskaa= je comprends un peu le fraincais. Voisitteko toistaa (ihan kuin se jotenkin auttaisi ymmärtämisessä...)=pouvez-vous répéter? puhukaa hitaammin= parlez plus lentement. voisitteko kirjoittaa sen=vous pourriez me l'écrire.
e) sitten voi tietenkin opiskella kaikenlaisia suunnan tai numeroiden merkityksiä, mutta niillä on harvinaisen vähän väliä, koska tuskin niitä ymmärtää, kun ne itselle sanotaan.
f) ja kaikkein tärkeintä: Tee itsellesi ruokasanakirja, johon etsit kaikkien niiden ruokien nimet, joille olet allerginen tai joista et vain pidä ja sitten niiden, joista pidät ja joista sinulla ei ole mielipidettä. Tämä auttaa merkittävästi ravintoloissa. Lisäksi käytin lausetta: avez-vous le menu an anglais? onko teillä menu englanniksi. En tiedä, onko tämä mitenkään oikein, mutta oikean vastauksen sain. Ellei mitään muuta vastausta niin ainakin sen, että ei meillä ole.
Muista, joka tapauksessa yrityksesi puhua ranskaa saa vastaan ystävällistä huvittuneisuutta ja merkittävää avuliaisuutta. He arvostavat, että yrität, joten jo pienikikin yritys kannattaa. Poikkeuksiakin tietenkin on mutta niitä on kaikkialla. Tietenkin voi englannillakin yrittää, mutta oikeasti siellä ei välttämättä ymmärretä sitä. Aina vastaamatta jättäminen ei ole epäkohteliaisuuden osoitus, mutta voi se sitäkin olla.
4. Turistiloukut: Tähän sisältyvät Eiffel-torni, Notre Dame, Louvre yms. Kannattaa välttää. Jos ei halua, varaudu jonotukseen. Se kestää. Eiffel-torniin ensimmäiseen hissiin kesti yli tunnin. Sitten vielä jonkin aikaa kolmanteen kerrokseen ja tietenkin ne jonotukset alastuloon. Kannattaa mennä hieman ennen avautumista. Silloin odottaa lähinnä vain avautumista, mutta kovin kauaa sen jälkeen ei tarvitse jonottaa. Myöhemmin menemistä katuu kauan, sillä jono kestää kauan. Louvre on kuitenkin näkemisen arvoinen. Mutta Pariisia voi kokea paljon muillakin tavoilla. Siellä on monia erilaisia risteilyitä, kauniita pieniä katuja, odottamattomia pieniä puutarhoja, vähemmän tunnettuja turistijuttuja jne. Suosittelemme niitä enemmän.
5. Kahvilat ja leipomot ovat kivoja paikkoja. Niitä löytyy aikalailla kaikkialta vähänkin turistialueeksi itseään kutsuvasta paikasta. Sen sijaan ruokakauppaa on vaikeampi löytää. Jos et pidä ravintolan menusta, niin noin kahden metrin päässä on todennäköisesti toinen ravintola.
6. Niillä, joilla on itsesuojeluvaiston puute ja halu kiivetä korkealle, suositeltava järjestys on: 1. riemukaari; 2. Notre Dame; 3. Parthenon; 4. Eiffel-torni ja 5. Montparnassen torni, jossa ei ole portaita =). Muuten kokemukset voivat olla vaihtelevan menestyksekkäitä ja jopa suoranaisia pettymyksiä.
Yleensäkin: mieti, mitä haluat tehdä Pariisissa. mieti kahdesti ja vielä kolmannenkin kerran. Sitten vältä turistipaikkoja. Nauti olostasi ja yritä pärjätä. Kyllä siitä selviää huonolla kielentaidolla. kannattaa kuiitenkin sijoittaa jonkinlaiseen sanakirjaan ja olla jäämättä pelkkään matkakielioppaaseen, jossa on vain lauseita. Ne eivät riitä.
Ja kuten sanoimme, jos haluat mennä Pariisiin, mieti kahdesti.
Meillä oli siellä kuitenkin kivaa ja heti paljon mukavampaa kuin lakkasimme menemästä turistiloukkuihin.
2. Ranskalaiset: Maineestaan huolimatta he tuntuivat varsin mukavilta ihmisiltä. Siihen auttaa se, että a) yrittää puhua ranskaa ja b) ei ole britti tai jenkki. Suomen puhuminen auttaa myös selventämään asiaa. Jos muuten apua ei saa, olemme kuulleet huhun, että kunnon konsonantteja sisältävät suomalaiset kirosanat viimeinkin selkeyttävät kansallisuutesi olevan jokin muu kuin jenkki tai britti. Lisäksi keskeistä on se, että yrität. Yrittää ei kuitenkaan kannata suhteessa poliiseihin. Opaskirjassa sanottiin, että heitä kannattaa välttää. He eivät ole siellä opastamassa turisteja ja mellakkavarusteiset yksilöt, joita siellä näimme, vahvistivat kyseistä kuvaa. Yhtä vakavia ilmeitä näkee Buckinghamin palatsin vartijoilla, mutta Ranskassa se ei ole pakollista vaan tulee luonnostaan.
3. Ranskan kieli: Asioiden osoittaminen ja määrän näyttäminen sormilla on edelleen hyvä kansainvälinen kieli. Voit yrittää puhua ranskaa, mutta a) vaikka uskoisit puhuvasi kuinka hyvin, et tarpeeksi hyvin ja he suhtautuvat ystävällisen huvittuneesti. b) mikäli keskustelukumppani puhuu hyvää englantia, hän pyytää kielen vaihtoa kyseisellle kielelle. Tämä ei ole huono asia. Joka tapauksessa englannin kielellä aloittaminen ei välttämättä ole se paras tapa aloittaa keskustelu. Seuraavien lauseiden opettelu edes jonkinlaisella ranskaa muistuttavalla ääntämisellä helpottaa käyntiäsi merkittävästi:
a) Kiitos= Merci. Vaihtoehtoina Merci beaucoup= kiitos paljon. Sillä ei sitten muuten kiitetä ruoasta, vaan sen sijaan kehutaan ruoan laatua. Meidän kielen oppaamme ei antanut siihen merkittävästi opastusta. Sen sijaan sieltä löytyi lauseet, jotka tarkoittivat en tilannut tätä; ruoka ei maistu hyvältä, ruoka on kylmää ja liha on liian raakaa. Laskun pyyntö löytyi=L'addition, s'il vous plaît. Yleensä tippi sisältyy hintaan, joten siitä ei tarvitse erikseen stressata.
b) Anteeksi= Pardon (käy ihan anteeksipyyntönä kuin siihen, että pyydät ihmisiä tekemään sinulle tietä ja itse asiassa moneen muuhunkin tarkoitukseen). Toinen vaihtoehto, joka oikeasti on anteeksipyyntö tekemällesi tyhmyydelle= Je suis désolée.
c) erilaiset toivotukset. Hyvää huomenta/päivää= Bonjour; Hyvää iltaa=Bonsoir. Virhe on toivottaa illalla, vaikka olisi miten myöhä, Bonne nuit, sillä se on puhtaasti "hyvää yötä". Myös Bonne journée=hyvää päivänjatkoa on ystävällinen asia sanoa, vaikka kaupasta poistuessasi.
d) Muita käteviä; Je suis finlandeise (tai jotain sinnepäin)=olen suomalainen ja vaihtoehtona Je viens de Finland=olen suomesta; Excusez-moins, je n'entends pas=Anteeksi, nyt en kuule; Je ne comprends pas= en ymmärrä; Je ne parle pas francais=en puhu ranskaa. vous parlez anglais?= puhutteko englantia. Puhun hieman ranskaa= Je parle un peu francais. Ymmärrän hieman ranskaa= je comprends un peu le fraincais. Voisitteko toistaa (ihan kuin se jotenkin auttaisi ymmärtämisessä...)=pouvez-vous répéter? puhukaa hitaammin= parlez plus lentement. voisitteko kirjoittaa sen=vous pourriez me l'écrire.
e) sitten voi tietenkin opiskella kaikenlaisia suunnan tai numeroiden merkityksiä, mutta niillä on harvinaisen vähän väliä, koska tuskin niitä ymmärtää, kun ne itselle sanotaan.
f) ja kaikkein tärkeintä: Tee itsellesi ruokasanakirja, johon etsit kaikkien niiden ruokien nimet, joille olet allerginen tai joista et vain pidä ja sitten niiden, joista pidät ja joista sinulla ei ole mielipidettä. Tämä auttaa merkittävästi ravintoloissa. Lisäksi käytin lausetta: avez-vous le menu an anglais? onko teillä menu englanniksi. En tiedä, onko tämä mitenkään oikein, mutta oikean vastauksen sain. Ellei mitään muuta vastausta niin ainakin sen, että ei meillä ole.
Muista, joka tapauksessa yrityksesi puhua ranskaa saa vastaan ystävällistä huvittuneisuutta ja merkittävää avuliaisuutta. He arvostavat, että yrität, joten jo pienikikin yritys kannattaa. Poikkeuksiakin tietenkin on mutta niitä on kaikkialla. Tietenkin voi englannillakin yrittää, mutta oikeasti siellä ei välttämättä ymmärretä sitä. Aina vastaamatta jättäminen ei ole epäkohteliaisuuden osoitus, mutta voi se sitäkin olla.
4. Turistiloukut: Tähän sisältyvät Eiffel-torni, Notre Dame, Louvre yms. Kannattaa välttää. Jos ei halua, varaudu jonotukseen. Se kestää. Eiffel-torniin ensimmäiseen hissiin kesti yli tunnin. Sitten vielä jonkin aikaa kolmanteen kerrokseen ja tietenkin ne jonotukset alastuloon. Kannattaa mennä hieman ennen avautumista. Silloin odottaa lähinnä vain avautumista, mutta kovin kauaa sen jälkeen ei tarvitse jonottaa. Myöhemmin menemistä katuu kauan, sillä jono kestää kauan. Louvre on kuitenkin näkemisen arvoinen. Mutta Pariisia voi kokea paljon muillakin tavoilla. Siellä on monia erilaisia risteilyitä, kauniita pieniä katuja, odottamattomia pieniä puutarhoja, vähemmän tunnettuja turistijuttuja jne. Suosittelemme niitä enemmän.
5. Kahvilat ja leipomot ovat kivoja paikkoja. Niitä löytyy aikalailla kaikkialta vähänkin turistialueeksi itseään kutsuvasta paikasta. Sen sijaan ruokakauppaa on vaikeampi löytää. Jos et pidä ravintolan menusta, niin noin kahden metrin päässä on todennäköisesti toinen ravintola.
6. Niillä, joilla on itsesuojeluvaiston puute ja halu kiivetä korkealle, suositeltava järjestys on: 1. riemukaari; 2. Notre Dame; 3. Parthenon; 4. Eiffel-torni ja 5. Montparnassen torni, jossa ei ole portaita =). Muuten kokemukset voivat olla vaihtelevan menestyksekkäitä ja jopa suoranaisia pettymyksiä.
Yleensäkin: mieti, mitä haluat tehdä Pariisissa. mieti kahdesti ja vielä kolmannenkin kerran. Sitten vältä turistipaikkoja. Nauti olostasi ja yritä pärjätä. Kyllä siitä selviää huonolla kielentaidolla. kannattaa kuiitenkin sijoittaa jonkinlaiseen sanakirjaan ja olla jäämättä pelkkään matkakielioppaaseen, jossa on vain lauseita. Ne eivät riitä.
Ja kuten sanoimme, jos haluat mennä Pariisiin, mieti kahdesti.
Meillä oli siellä kuitenkin kivaa ja heti paljon mukavampaa kuin lakkasimme menemästä turistiloukkuihin.
Hieman harmittaa
Tekee mieli kirjoittaa peliä, mutta jotenkin tunnun välttelevän sitä koko ajan (kuten nytkin). Sama homma väitöskirjan kanssa. Sentään pelin suhteen ideoita on sen verran, että alkavat pian hävitä, jos ei niitä ala kirjoittaa muistiin.
Skootteri ei ole vieläkään tullut. Sanoivat sen tulevan tällä viikolla, mutta eipä näytä tulleen.
Ruusuissani on kirvoja. Tuoksuherneeni eivät kasva ja muodosta sopivaa näkösuojaa. Sen sijaan kaikenlaiset rikkaruohot kasvavat enkä vielä ole siinä kunnossa, että jaksaisin kyykkiä puutarhassa. Huomenna ehkä.
Tapoin/vein ulos (tilanteesta riippuen) viisi ampiaista keittiöstä ennen kuin jokin kissoistamme iskee siihen tassulla tai haukkaa ja sitten on kipeä ja turvoksissa kyseinen osa.
Riku on kipeä ja minä olen kohtuullisen huonovointinen. Se ei ole hyvä yhdistelmä. Ainakin toisen pitäisi olla hyvässä kunnossa.
Auton huollossa sanottiin, että "engine control system failure", jota auto on väläytellyt ja jonka takia se ei välillä anna mennä yli 100km/h, on asia, jolle he eivät tehneet mitään. Kone näytti, että kaikki mikä voi olla pielessä on pielessä ja kun se kesti pari pientä kierrosta, he eivät tehneet asialle mitään. Hienoa.
Kaiken kaikkiaan tekee mieli tehdä asioita, mutta ei vaan hotsita. Liian kuumaa. Ahdistaa ja kaikenlaisia muita tekosyitä. Kohta pitää käydä hakemassa ruoka, jonka sentään sain kokoon, uunista.
Niin ja hellamme kello päätti matkamme aikana lakata toimimasta.
Kolme hyvää asiaa kuitenkin on: a) sain Virveltä valkoisen sormustinkukan (jos se nyt oli sen niminen). b) ne hassut unikot, joita epäilen ooppium-unikoiksi, ovat alkaneet kukkia. Sieltä siis saa jatkossa siemeniä. c) Malvat ja latvaneilikat säilyivät ja kukkivat loistavasti.
Skootteri ei ole vieläkään tullut. Sanoivat sen tulevan tällä viikolla, mutta eipä näytä tulleen.
Ruusuissani on kirvoja. Tuoksuherneeni eivät kasva ja muodosta sopivaa näkösuojaa. Sen sijaan kaikenlaiset rikkaruohot kasvavat enkä vielä ole siinä kunnossa, että jaksaisin kyykkiä puutarhassa. Huomenna ehkä.
Tapoin/vein ulos (tilanteesta riippuen) viisi ampiaista keittiöstä ennen kuin jokin kissoistamme iskee siihen tassulla tai haukkaa ja sitten on kipeä ja turvoksissa kyseinen osa.
Riku on kipeä ja minä olen kohtuullisen huonovointinen. Se ei ole hyvä yhdistelmä. Ainakin toisen pitäisi olla hyvässä kunnossa.
Auton huollossa sanottiin, että "engine control system failure", jota auto on väläytellyt ja jonka takia se ei välillä anna mennä yli 100km/h, on asia, jolle he eivät tehneet mitään. Kone näytti, että kaikki mikä voi olla pielessä on pielessä ja kun se kesti pari pientä kierrosta, he eivät tehneet asialle mitään. Hienoa.
Kaiken kaikkiaan tekee mieli tehdä asioita, mutta ei vaan hotsita. Liian kuumaa. Ahdistaa ja kaikenlaisia muita tekosyitä. Kohta pitää käydä hakemassa ruoka, jonka sentään sain kokoon, uunista.
Niin ja hellamme kello päätti matkamme aikana lakata toimimasta.
Kolme hyvää asiaa kuitenkin on: a) sain Virveltä valkoisen sormustinkukan (jos se nyt oli sen niminen). b) ne hassut unikot, joita epäilen ooppium-unikoiksi, ovat alkaneet kukkia. Sieltä siis saa jatkossa siemeniä. c) Malvat ja latvaneilikat säilyivät ja kukkivat loistavasti.
Sairas
Flunssa on nyt ollut riesanani pian viikon, tiistaina kävin lääkärissä ja sain Codesan comp:pia ja astmapiipun olon helpotukseen, ei tee mieli ajatella millainen olo olisi ollut ilman niitä...
Tänään aamulla olo oli jo hyvä, mutta käveltyäni kaksi kertaa mediahuoneen ja tuvan välisen käytävän ei henki enää kulkenut ja yskä hyökkäsi taas kimppuun. Olo on kuitenkin tänään ollut selvästi parempi kuin esim eilen. Flunssani tuntuu muutenkin toimivan jotenkin takaperoisesti. Se alkoi yskällä, kehittyi kurkkukivuksi ja edelleen nuhaksi. Yhtä kaikki, olo on kuin raadolla.
Tämä tekee tietysti loistavia kesän remonttisuunnitelmille, mutta kun jaksaa muistaa ettei remontillamme ole oikeaa aikataulua jossa pysyä, niin se helpottaa kummasti remonttistressiä. Täytyy vain toivuttuani sitten touhuta aktiivisesti että saa edes jotain kesälle suunnitelluista töistä tehtyä pois alta :)
Köh köh köh vaan täältäpäin Suomea...
Tänään aamulla olo oli jo hyvä, mutta käveltyäni kaksi kertaa mediahuoneen ja tuvan välisen käytävän ei henki enää kulkenut ja yskä hyökkäsi taas kimppuun. Olo on kuitenkin tänään ollut selvästi parempi kuin esim eilen. Flunssani tuntuu muutenkin toimivan jotenkin takaperoisesti. Se alkoi yskällä, kehittyi kurkkukivuksi ja edelleen nuhaksi. Yhtä kaikki, olo on kuin raadolla.
Tämä tekee tietysti loistavia kesän remonttisuunnitelmille, mutta kun jaksaa muistaa ettei remontillamme ole oikeaa aikataulua jossa pysyä, niin se helpottaa kummasti remonttistressiä. Täytyy vain toivuttuani sitten touhuta aktiivisesti että saa edes jotain kesälle suunnitelluista töistä tehtyä pois alta :)
Köh köh köh vaan täältäpäin Suomea...
torstai 10. heinäkuuta 2008
Ensin kuvaus matkasta
Ja sen jälkeen tai itse asiassa ilmestyy tämän jälkeen ja näin itse asiassa tätä ennen "Pariisin selviytymisopas"-ala Riku ja Satu.
Eli siis loma Pariisissa. Täydennän myöhemmin, jos olen unohtanut jotain. Huono kauteni alkoi olla ohi ja lennon vaikeudesta huolimatta olin hengissä lennon laskeutuessa Pariisiin. Löysimme helposti pitkän yhteyskäytävän päästä junan Pariisiin. Oli helvetillisen kuuma junassa ja saimme vain hetkellistä helpostusta aina jokaisella pysäkillä. Juna pysähtyi juna/metroasemalla Chatelet/Les Halles yhdistelmässä. Sieltä oli pitkä ja kuuma matka auringossa hotelliin. Hotellimme oli Hotel de Nice, joka oli aika veikeästi Viktoriaanisesti sisustettu. Tämä oli itse asiassa syymme valitakin kyseinen hotelli. Muut syyt olivat ne, että a) se oli lähellä metroasemaa b) hyvin lähellä Seineä c) ja Notre Damea ja e) keskeisen ns. turistikadun varrella, eli kahviloita jne. olisi riittävästi. niitä olikin. Heti hotellin vieressä oli neljä ravintolaa yhdellä pienellä aukiolla vielä viides kulmassa ja yksi leipomo aukion päässä. Rue de Rivolin toisella puolella oli parina päivänä markkinat, jotka olivat varsin viehättävä.
Huoneemme oli melko pieni, joskin valtava verrattuna Lontoon vastaavaan. Sänky oli kova ja rikkoi Rikun selkää aika lailla, mutta insinöörinä hän löysi paljon ekstrapeittoja ja laitoimme ne lakanamme alle ja heti auttoi. Valitettavasti teimme tämän vasta parin yön päästä. Huoneemme ulkopuolella käytävässä oli tauluja, joissa oli sivuja 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun sanomalehdistä. Oli hieno homma. Parveke oli suloinen. Ainoana ongelmana sängyn kovuuden lisäksi oli se, että aukion ravintoloissa, jotka toimivat myös baareina, oli mekkalaa aina noin aamuneljään ja -viiteen asti. Se hotellista.
Aloitimme lomamme reippaasti etsiytymällä ensimmäiseen crepes-kahvilaan (ja älkää muuten sitten odottako oikeanlaista kirjoitusasua näissä ranskalaisissa jutuissa. Sain tarpeeksi yrittämisestä lomalla). Se oli ihan hyvä. Kuitenkaan oloni ei tuntunut vielä siltä, että olisimme Pariisissa, joten kävelimme Notre Damelle, jossa menimme sisään. Se oli varsin viehättävä. Riku ei päässyt kunnolla nauttimaan siitä, kun oli unohtanut lasinsa hotelliin ja hänellä oli vain aurinkolasit mukana. Sen jälkeen kävelimme Seinen toiselle puolelle ja istuimme lepäämään sen varteen. Sitten jatkoimme kävelyä ja tulimme toista kautta hotelliin. Matkalla söimme pihviä ja tarjoilija luuli meitä varmaan amerikkalaisiksi, koska toi ketsuppia pöytäämme.
Keskiviikko: Kävelimme Louvreen herättyämme seitsemältä. Matkalla söimme aamiaisen, joka osoittautui hyvin tyypilliseksi Pariisilaiseksi aamiaiseksi: croissantti, patonki voilla ja marmelaadilla, appelsiinimehu ja kuuma juoma. Sen hinta tosin vaihteli paikasta toiesen n. 6e-12e. Olimme Louvressa aikaisin, mikä oli erinomaista, sillä kesti aikalailla kauan, että löysimme varsinaisen sisäänkäynnin. Louvre on oikeastaan röykeän valtava, arkkitehtuurillisesti upea ja sisällöltään äärimmäisen kattava. Pääsimme nopeasti sisään, kunhan ihmisiä alettiin päästää sisään. Kuitenkin odotimme puoli tuntia, kun tulimme ajoissa. Nautimme näyttelyistä, istuimme monilla penkeillä ja kävimme kahviloissa ja näimme valtavasti asioita. Vietimme siellä kuusi tuntia ja vaikka se oli vain pintaraapaisu, riitti se meille tällä kertaa. Ei tuollaista museoa voi nähdä kattavasti viikossa, joten miksi yrittääkään. Valitsimme vain meitä kiinnostavat pätkät ja jätimme muut suosiolla pois. Sieltä palasimme takaisin hotelliin. Sen vieresä oli toripäivä käynnissä. Ostimme vadelmia, mansikoita, kahdenlaista juustoa, patonkia sekä juomaa ja palasimme piknikille. Se oli kivaa ja juusto oikein hienoa. Pääsin kokeilemaan ranskan taitojani. Osaan sanoa asioita. En vain ymmärrä, mitä minulle puhutaan.
Torstai: Aamun aloitimme rauhallisemmin kuin edellisen ja saavuimme Eiffel-tornille siinä kymmenen-yhdentoista maissa. Sekoilimme ensin jonosta toiseen, kun etsimme jonoa, jolla pääsisimme hissillä. En aikonut edes yrittää kiivetä edes ensimmäiselle tasolle. Oikean jonon löydettyämme jonotimme varmaan yli tunnin hissiin pääsyä. Meille suositeltiin, että menemme ensin kolmanteen kerrokseen suoraan ja tulemme sitten alaspäin omaan tahtiimme. Näin sitten teimme. Eli ensin jonotimme lippuja, sitten hissiä toiseen kerrokseen, sitten hissiä toisesta kolmanteen kerrokseen. Niin ja mainitsinko jo, että siellä oli hirveästi ihmisiä. Kolmannesta kerroksesta oli upeat näkymät yli Pariisin. Kuitenkin ihmispaljoudesta johtuen löysimme itsemme pian jonosta hissiin, joka oli matkalla toiseen kerrokseen. Siellä oli vähemmän ihmisiä, mutta kolmannen kerroksen jälkeen nähtävyydet eivät olleet enää niin kiinnostavia, että olisimme sielläkään ihmispaljoudessa paljon aikaa viettäneet. Riku sitten käveli nopeammin ensimmäiseen kerrokseen tai pikemminkin tasoon kuin mitä itse pääsin hissillä. Siellä pysähdyimme kahvilassa ja tulimme lopulta alas. Sitten vain metrolla riemukaarelle. Siellä olinkin sitten ihan puhki ja sain jonkinlaisen perustavanlaatuisen väsymys-itkukohtauksen. Niitä tulee joskus, kun oikein olen vetänyt itseni puhki. Olisin niin kovasti halunnut kiivetä sen ylös, mutta ei vaan irronnut. Piti antaa periksi ja vain uskoa oloa. Nautin sitten kaaresta alhaaltapäin ja aidosti rypesin itsesäälissä. Se kuitenkin katosi nopeasti, kun tajusin, ettei sille ollut mitään syytä. Riku kiipesi ylös ja vakuutti, ettei se ollut mitenkään mielenkiintoinen. Eiffel-tornin jälkeen sen näykymät eivät vakuuttaneet eikä siellä ylhäällä ollut itsessään mitään. Sen jälkeen kävelimme hetken Champs-de-Elyseellä ja menimme metrolla mahdollisimman nopeasti syömään hotellin lähelle. Taisimme tuolloin löytää hienon pizzerian, jossa oli hyvää pizzaa ja upeaa suklaakakkua. Pikanttina yksityiskohtana tästä päivästä oli jälleen pulun täysosuma. Edellinen oli Wanted-elokuvassa tullessa. Alkaa tuntua henkilökohtaiselta =). Niin ja mielipiteeni puluista on muuttunut merkittävästi.
Perjantai: olin jo ihan puhki, enkä halunnut tehdä enää mitään. Joten jäin hotellille ja kävin ulkona lähinnä syömässä. Kävin myös ostamassa julisteita kotiin ja sain tarpeeksini turisteista. En muista olisiko tämä opllut se päivä, jolloin etsimme monta korttelia sopivaa aamiaisravintolaa. Saattoi se olla torstaikin. Riku kävi kahdessakin paikassa kävelyllä. Ensin hän kävi kipuamassa Notre Damen huipulle ja ihaili gargoileja niin paljon, että jäi jonkinlainen kuulu kello näkemättä. Toiseksi hän kävi Plasges des Vogues-paikassa, joka Lonely Planetin mukaan hieno paikka, mutta joka ei varsinaisesti vakuuttanut Rikua. Lisäksi illalla menimme risteilylle Seinelle. Se oli oikein hienoa ja totesimme vain, että Seinen yli menee käsittämättömän monta siltaa. Oppaamme puhui englantia ja ranskaa ja vasta takaisintulomatkalla Rikulle selvisi, etttä hän puhuu englantiakin. Voin sanoa, ettei se ihan helppoa ollut ymmärtää. Hienoa se oli kuitenkin.
Lauantai: Vietimme vielä enemmän lepopäivää. Matkailu rasittaa ja se alkoi tuntua. Lepäsimme ja nautimme olostamme. Toivuimme tekemisistämme ja otimme rennosti. Onhan se hienoa pitää sellainenkin päivä, kun kerran lomalla ollaan. Lisäksi aloin tarvita sellaista päivää.
Sunnuntai: Sunnuntai alkoi äänekkäästi väärällä palohälytyksellä. Menimme kaikki ulos. Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa passi mukaan. olisi ikävää menettää se. Lääkkeet ja visakin olisi mukava juttu. Menimme aamuristeilylle Pariisin kanavalle. Se oli hienoa. Ensinnäkin sulkuja oli paljon ja niiden toimintaa oli mukava seurata. Risteily alkoi Bastillelta ja meni sen alta. Valitettavasti vankila on purettu tai no valitettavasti ja valitettavasti. Olisi se ollut näin historiallisesti kiva nähdä. Nyt siellä oli vain sellainen pylväs, jonka päässä oli ruma enkelipatsas. Muuten se oli valtava liikenneympyrä. Risteilyllä oli mukava nähdä tavallisia pariisilaisiakin ja heidän elämäänsä. keskustassa ns. normaalia elämää ei oikein näy. Kolmen sulun välissä oli aivan valtava kirpputori. Käsittämättömän paljon ihmisiä ja kojuja rannan molemmin puolin. Silloin myös Rikun flunssa alkoi ilmestyä hiljalleen. Se paheni sitten siitä. Risteilyn loppupäästä menimme Montparnassen tornille, josta ovat upeat näkymät Pariisin yli ja muutenkin se oli hieno paikka. Itse asiassa nautimme siitä todella paljon, vaikka Rikun flunssa alkoi pahentua nopeasti. Hän meni hotellille ja minä puolestaan päätin harhailla St. Paulin katedraalin ympäristöllä. Oli upeaa. Se olikin Pariisissa ihan parasta: vain hortoilla kaduilla ja nauttia näkymistä. Kun haluttaa pysähtyä niin aina löytyy sievä kahvila. Palasin lopulta hotelliin ja hain ruokatavaroita illalliselle sinne. Ostin vahingossa pullia sämpylöiden tilasta ja voin sanoa, että pulla vuohenjuuston ja kinkun kanssa on veikeä kokemus.
Maanantai: Riku oli jo pahasti flunssassa ja itse aloin tuntea vaikutukset monien ja monien kilometrien kävelystä. Silti lähdimme harhailemaan Panthenoniin, johon on haudattu esim. Victor Hugo ja Marie Curie. Se oli ihanan tyhjä turisteista. Sade jonkin verran haittasi, mutta eipä tuohon vaikuttaakaan voinut. Halusimme lisäksi käydä Notre Damessa uudelleen, mutta siellä oli ihan valtava jono. Menimme sitten syömään ja päätimme mennä monta tuntia etukäteen lentokentälle. Se oli sellainen tavallinen lentokenttä-kokemus. Turvatarkastus on tosin kätevämpää, jos ei unohda kamerakassiin terävää ristipääruuvaria, sellaista pieniin juttuihin tarkoitettua. Kotiin pääsimme pitkälle tiistain puolella.
Meitä oli odottamassa sellainen sievä pikantti yksityiskohta, että pikkuiset olivat ilmeisesti viimeinkin protestoineet poissaoloamme ja sänkyymme oli sekä pissattu muutamaan otteeseen ja kakattukin. Riku sai raivarin ja minä aloin pestä lakanoita ja muita vastaavia. Vielä on futoni-petari pesemättä, mutta odotan voimia siihen.
Sellainen oli meidän Pariisin matkamme.
Nyt Riku yskii keuhkonsa pihalle, mutta ainakin hän hengittää edes jotenkin siedettävästi tänään.
eilen tosiaan vein auton 100 000km huoltoon ja se kestikin kahden tunnin sijasta seitsemän tuntia, joten siinä sitten odotin siellä keskellä ei mitään. No, eipä vaihkoa. Väitöskirja eteni hieman ja saimme auton tavallaan kai kuntoon.
Eli siis loma Pariisissa. Täydennän myöhemmin, jos olen unohtanut jotain. Huono kauteni alkoi olla ohi ja lennon vaikeudesta huolimatta olin hengissä lennon laskeutuessa Pariisiin. Löysimme helposti pitkän yhteyskäytävän päästä junan Pariisiin. Oli helvetillisen kuuma junassa ja saimme vain hetkellistä helpostusta aina jokaisella pysäkillä. Juna pysähtyi juna/metroasemalla Chatelet/Les Halles yhdistelmässä. Sieltä oli pitkä ja kuuma matka auringossa hotelliin. Hotellimme oli Hotel de Nice, joka oli aika veikeästi Viktoriaanisesti sisustettu. Tämä oli itse asiassa syymme valitakin kyseinen hotelli. Muut syyt olivat ne, että a) se oli lähellä metroasemaa b) hyvin lähellä Seineä c) ja Notre Damea ja e) keskeisen ns. turistikadun varrella, eli kahviloita jne. olisi riittävästi. niitä olikin. Heti hotellin vieressä oli neljä ravintolaa yhdellä pienellä aukiolla vielä viides kulmassa ja yksi leipomo aukion päässä. Rue de Rivolin toisella puolella oli parina päivänä markkinat, jotka olivat varsin viehättävä.
Huoneemme oli melko pieni, joskin valtava verrattuna Lontoon vastaavaan. Sänky oli kova ja rikkoi Rikun selkää aika lailla, mutta insinöörinä hän löysi paljon ekstrapeittoja ja laitoimme ne lakanamme alle ja heti auttoi. Valitettavasti teimme tämän vasta parin yön päästä. Huoneemme ulkopuolella käytävässä oli tauluja, joissa oli sivuja 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun sanomalehdistä. Oli hieno homma. Parveke oli suloinen. Ainoana ongelmana sängyn kovuuden lisäksi oli se, että aukion ravintoloissa, jotka toimivat myös baareina, oli mekkalaa aina noin aamuneljään ja -viiteen asti. Se hotellista.
Aloitimme lomamme reippaasti etsiytymällä ensimmäiseen crepes-kahvilaan (ja älkää muuten sitten odottako oikeanlaista kirjoitusasua näissä ranskalaisissa jutuissa. Sain tarpeeksi yrittämisestä lomalla). Se oli ihan hyvä. Kuitenkaan oloni ei tuntunut vielä siltä, että olisimme Pariisissa, joten kävelimme Notre Damelle, jossa menimme sisään. Se oli varsin viehättävä. Riku ei päässyt kunnolla nauttimaan siitä, kun oli unohtanut lasinsa hotelliin ja hänellä oli vain aurinkolasit mukana. Sen jälkeen kävelimme Seinen toiselle puolelle ja istuimme lepäämään sen varteen. Sitten jatkoimme kävelyä ja tulimme toista kautta hotelliin. Matkalla söimme pihviä ja tarjoilija luuli meitä varmaan amerikkalaisiksi, koska toi ketsuppia pöytäämme.
Keskiviikko: Kävelimme Louvreen herättyämme seitsemältä. Matkalla söimme aamiaisen, joka osoittautui hyvin tyypilliseksi Pariisilaiseksi aamiaiseksi: croissantti, patonki voilla ja marmelaadilla, appelsiinimehu ja kuuma juoma. Sen hinta tosin vaihteli paikasta toiesen n. 6e-12e. Olimme Louvressa aikaisin, mikä oli erinomaista, sillä kesti aikalailla kauan, että löysimme varsinaisen sisäänkäynnin. Louvre on oikeastaan röykeän valtava, arkkitehtuurillisesti upea ja sisällöltään äärimmäisen kattava. Pääsimme nopeasti sisään, kunhan ihmisiä alettiin päästää sisään. Kuitenkin odotimme puoli tuntia, kun tulimme ajoissa. Nautimme näyttelyistä, istuimme monilla penkeillä ja kävimme kahviloissa ja näimme valtavasti asioita. Vietimme siellä kuusi tuntia ja vaikka se oli vain pintaraapaisu, riitti se meille tällä kertaa. Ei tuollaista museoa voi nähdä kattavasti viikossa, joten miksi yrittääkään. Valitsimme vain meitä kiinnostavat pätkät ja jätimme muut suosiolla pois. Sieltä palasimme takaisin hotelliin. Sen vieresä oli toripäivä käynnissä. Ostimme vadelmia, mansikoita, kahdenlaista juustoa, patonkia sekä juomaa ja palasimme piknikille. Se oli kivaa ja juusto oikein hienoa. Pääsin kokeilemaan ranskan taitojani. Osaan sanoa asioita. En vain ymmärrä, mitä minulle puhutaan.
Torstai: Aamun aloitimme rauhallisemmin kuin edellisen ja saavuimme Eiffel-tornille siinä kymmenen-yhdentoista maissa. Sekoilimme ensin jonosta toiseen, kun etsimme jonoa, jolla pääsisimme hissillä. En aikonut edes yrittää kiivetä edes ensimmäiselle tasolle. Oikean jonon löydettyämme jonotimme varmaan yli tunnin hissiin pääsyä. Meille suositeltiin, että menemme ensin kolmanteen kerrokseen suoraan ja tulemme sitten alaspäin omaan tahtiimme. Näin sitten teimme. Eli ensin jonotimme lippuja, sitten hissiä toiseen kerrokseen, sitten hissiä toisesta kolmanteen kerrokseen. Niin ja mainitsinko jo, että siellä oli hirveästi ihmisiä. Kolmannesta kerroksesta oli upeat näkymät yli Pariisin. Kuitenkin ihmispaljoudesta johtuen löysimme itsemme pian jonosta hissiin, joka oli matkalla toiseen kerrokseen. Siellä oli vähemmän ihmisiä, mutta kolmannen kerroksen jälkeen nähtävyydet eivät olleet enää niin kiinnostavia, että olisimme sielläkään ihmispaljoudessa paljon aikaa viettäneet. Riku sitten käveli nopeammin ensimmäiseen kerrokseen tai pikemminkin tasoon kuin mitä itse pääsin hissillä. Siellä pysähdyimme kahvilassa ja tulimme lopulta alas. Sitten vain metrolla riemukaarelle. Siellä olinkin sitten ihan puhki ja sain jonkinlaisen perustavanlaatuisen väsymys-itkukohtauksen. Niitä tulee joskus, kun oikein olen vetänyt itseni puhki. Olisin niin kovasti halunnut kiivetä sen ylös, mutta ei vaan irronnut. Piti antaa periksi ja vain uskoa oloa. Nautin sitten kaaresta alhaaltapäin ja aidosti rypesin itsesäälissä. Se kuitenkin katosi nopeasti, kun tajusin, ettei sille ollut mitään syytä. Riku kiipesi ylös ja vakuutti, ettei se ollut mitenkään mielenkiintoinen. Eiffel-tornin jälkeen sen näykymät eivät vakuuttaneet eikä siellä ylhäällä ollut itsessään mitään. Sen jälkeen kävelimme hetken Champs-de-Elyseellä ja menimme metrolla mahdollisimman nopeasti syömään hotellin lähelle. Taisimme tuolloin löytää hienon pizzerian, jossa oli hyvää pizzaa ja upeaa suklaakakkua. Pikanttina yksityiskohtana tästä päivästä oli jälleen pulun täysosuma. Edellinen oli Wanted-elokuvassa tullessa. Alkaa tuntua henkilökohtaiselta =). Niin ja mielipiteeni puluista on muuttunut merkittävästi.
Perjantai: olin jo ihan puhki, enkä halunnut tehdä enää mitään. Joten jäin hotellille ja kävin ulkona lähinnä syömässä. Kävin myös ostamassa julisteita kotiin ja sain tarpeeksini turisteista. En muista olisiko tämä opllut se päivä, jolloin etsimme monta korttelia sopivaa aamiaisravintolaa. Saattoi se olla torstaikin. Riku kävi kahdessakin paikassa kävelyllä. Ensin hän kävi kipuamassa Notre Damen huipulle ja ihaili gargoileja niin paljon, että jäi jonkinlainen kuulu kello näkemättä. Toiseksi hän kävi Plasges des Vogues-paikassa, joka Lonely Planetin mukaan hieno paikka, mutta joka ei varsinaisesti vakuuttanut Rikua. Lisäksi illalla menimme risteilylle Seinelle. Se oli oikein hienoa ja totesimme vain, että Seinen yli menee käsittämättömän monta siltaa. Oppaamme puhui englantia ja ranskaa ja vasta takaisintulomatkalla Rikulle selvisi, etttä hän puhuu englantiakin. Voin sanoa, ettei se ihan helppoa ollut ymmärtää. Hienoa se oli kuitenkin.
Lauantai: Vietimme vielä enemmän lepopäivää. Matkailu rasittaa ja se alkoi tuntua. Lepäsimme ja nautimme olostamme. Toivuimme tekemisistämme ja otimme rennosti. Onhan se hienoa pitää sellainenkin päivä, kun kerran lomalla ollaan. Lisäksi aloin tarvita sellaista päivää.
Sunnuntai: Sunnuntai alkoi äänekkäästi väärällä palohälytyksellä. Menimme kaikki ulos. Seuraavalla kerralla pitää muistaa ottaa passi mukaan. olisi ikävää menettää se. Lääkkeet ja visakin olisi mukava juttu. Menimme aamuristeilylle Pariisin kanavalle. Se oli hienoa. Ensinnäkin sulkuja oli paljon ja niiden toimintaa oli mukava seurata. Risteily alkoi Bastillelta ja meni sen alta. Valitettavasti vankila on purettu tai no valitettavasti ja valitettavasti. Olisi se ollut näin historiallisesti kiva nähdä. Nyt siellä oli vain sellainen pylväs, jonka päässä oli ruma enkelipatsas. Muuten se oli valtava liikenneympyrä. Risteilyllä oli mukava nähdä tavallisia pariisilaisiakin ja heidän elämäänsä. keskustassa ns. normaalia elämää ei oikein näy. Kolmen sulun välissä oli aivan valtava kirpputori. Käsittämättömän paljon ihmisiä ja kojuja rannan molemmin puolin. Silloin myös Rikun flunssa alkoi ilmestyä hiljalleen. Se paheni sitten siitä. Risteilyn loppupäästä menimme Montparnassen tornille, josta ovat upeat näkymät Pariisin yli ja muutenkin se oli hieno paikka. Itse asiassa nautimme siitä todella paljon, vaikka Rikun flunssa alkoi pahentua nopeasti. Hän meni hotellille ja minä puolestaan päätin harhailla St. Paulin katedraalin ympäristöllä. Oli upeaa. Se olikin Pariisissa ihan parasta: vain hortoilla kaduilla ja nauttia näkymistä. Kun haluttaa pysähtyä niin aina löytyy sievä kahvila. Palasin lopulta hotelliin ja hain ruokatavaroita illalliselle sinne. Ostin vahingossa pullia sämpylöiden tilasta ja voin sanoa, että pulla vuohenjuuston ja kinkun kanssa on veikeä kokemus.
Maanantai: Riku oli jo pahasti flunssassa ja itse aloin tuntea vaikutukset monien ja monien kilometrien kävelystä. Silti lähdimme harhailemaan Panthenoniin, johon on haudattu esim. Victor Hugo ja Marie Curie. Se oli ihanan tyhjä turisteista. Sade jonkin verran haittasi, mutta eipä tuohon vaikuttaakaan voinut. Halusimme lisäksi käydä Notre Damessa uudelleen, mutta siellä oli ihan valtava jono. Menimme sitten syömään ja päätimme mennä monta tuntia etukäteen lentokentälle. Se oli sellainen tavallinen lentokenttä-kokemus. Turvatarkastus on tosin kätevämpää, jos ei unohda kamerakassiin terävää ristipääruuvaria, sellaista pieniin juttuihin tarkoitettua. Kotiin pääsimme pitkälle tiistain puolella.
Meitä oli odottamassa sellainen sievä pikantti yksityiskohta, että pikkuiset olivat ilmeisesti viimeinkin protestoineet poissaoloamme ja sänkyymme oli sekä pissattu muutamaan otteeseen ja kakattukin. Riku sai raivarin ja minä aloin pestä lakanoita ja muita vastaavia. Vielä on futoni-petari pesemättä, mutta odotan voimia siihen.
Sellainen oli meidän Pariisin matkamme.
Nyt Riku yskii keuhkonsa pihalle, mutta ainakin hän hengittää edes jotenkin siedettävästi tänään.
eilen tosiaan vein auton 100 000km huoltoon ja se kestikin kahden tunnin sijasta seitsemän tuntia, joten siinä sitten odotin siellä keskellä ei mitään. No, eipä vaihkoa. Väitöskirja eteni hieman ja saimme auton tavallaan kai kuntoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)