Kuvakokeilu

Picasaan on toimitettu koemielessä reilu 70 kuvaa Pariisinmatkasta. Ne pääsee töllistelemään täältä.

Day one

Lomaltapaluu sujui odotetun ongelmallisesti. Salasana ei ollut ongelma, sen sijaan lienen työajankirjauksen mukaan yhä töissä ja kulutin ensimmäiset puolitoista tuntia päivästäni yrittäen saada selville miksi sähköpostini kieltäyty lähettämästä postia (verkkovirheesä tai jostain muusta syystä johtuen, sanoin informaatiosisällöltään loistava Outlookin virheilmoitus).
Edistymistä oli tapahtunut jopa vähemmän kuin pelkäsin, eli ei yhtään. Nyt olemme sitten eräässä projektissa neljä kuukautta jäljessä, onneksi se nimenomainen projekti siirtyi pois minun vastuultani :) Harmillista on se ettei oikein mikään muukaan voi kunnolla edetä ennen kuin tuo neljä kuukautta on kurottu kiinni...
Päivän palavereissa sain ja annoin informaatiota, yritin olla diplomaattinen moneen suuntaan ja muutenkin tuntui siltä kuin en olisi lomalla ollutkaan. Lähinnä kuitenkin siksi että kaikki oli kuten lähtiessäni, paitsi että avainresurssi oli päässyt lomalleen jota kestää vielä kaksi viikkoa. Onneksi(?) loppuviikko menee palaveeratessa, enimmäkseen Helsingissä ja perjantaina on jo ensimmäinen lomanjälkeinen vapaapäivä, niin että tämän työviikon aidosti tehokkaat tunnit ovat jo takana.
Ainiin, keskiviikkona menemme katsomaan Varesin Emma-teatterissa.Kokous Helsingissä päättyy 16.00, näytös alkaa Naantalissa 19.00. Pitäisi siinä ennättää ajaa alle 200 kilometriä, löytää Satu ja parkkipaikka ja kävellä Muumimaailman läpi teatterille.
Eli hyvin menee, mutta menköön.

Loman loppu

Kesä meni matkustellessa sairastellessa ja remontoidessa, yhtä kaikki tänään on loma loppu ja huomenna alkaa työt joista ei ole pakoa ennen lokakuulle suunnittelemaani viikon syyslomaa (päivät on jo tienattu keväällä, pitää vain saada esimiehen hyväksyntä asialle). Salasana saattaa olla muistissa, työpaikan löytänee ja päässen sisään taloonkin. Työpiste on myös paikallistettavissa, mutta sen jälkeen kaikki toivo lepääkin sen varassa että lomani aikana saamani sähköpostit olisivat asioita valaisevia paremminkin kuin välitöntä toimintaa vaativia. Lyhyesti sanottuna minulla on vain hämärä käsitys siitä mitä minun pitäisi saada aikaan seuraavien päivien, viikkojen ja kuukausien aikana.
Mitään erityistä hinkua palata lomalta töihin en itsessäni havaitse, muttei ajatus ole myöskään mitenkään vastenmielinen. Muistelisin että töissä oli mielenkiintoista kevään aikana, joskin tietysti kiireistä. Ehkä nyt syksyllä pystyy tekemään vähemmän ajankäytöllisiä virheitä kuin viime syksyna niin että koti pysyy asuttavana, remontti etenee, jää aikaa Sadulle ja ennättää sekä pelaamaan että pelinjohtamaan. Jos kuukaudessa saisi omistettua kaksikin päivää peleille, se mahdollistaisi kuitenkin useamman pelin kuljettamisen eteenpäin, erityisesti kun ajatuksia Aamunkoittoon tuntuu nyt riittävän enemmän kuin vuoteen. Militia ecclesia on saavuttanut sen pisteen jossa visioiminen on loppu ja raaka työ alkaa ja se on aina luonteva paikka jossa vaihtaa kohdetta :)
Tekniseltä puolelta ongelmat pvat vähentyneet huomattavasti uuden yhden teran usb-purkin myötä. Nyt on kaksi teraa tallennustilaa, toinen allokoitu leffoille ja toinen sarjoille. Yhteensä viikossa menee noin 10Gb, eli tilan pitäisi riittää nyt noin kaksi vuotta... Jokin tosin sotkee Bun-bun:in kyvyn toimia kuvapalvelimena, täytyy tutustua Googlen Picasaan, kun on käytännössä rajaton kyky luoda uusia yhden gigan käyttäjiä, ei sieltä pitäisi kuvatilan keskenkään loppua. Linkkien kirjoittelussa täytyy vain muistaa olla tarkkana. iPhotoon oli joka tapauksessa saatavana suora porttaus Picasaan, eli ei se kuvien jakaminen sitä kautta ainakaan teknisesti kauhean vaikealta vaikuta. Niin, syksyllä voisi yrittää saada Villa Issikan sivuille elämää...
Auto ei ole kenkkuillut viimeisimmän huollon jälkeen, joten toivottavasti mitään moottorinohjausjärjestelmän vikatilanteita ei ole tiedossa. Ajoja kuitenkin on, näin ensimmäisellä viikolla menee vain reilu tuhat kilometriä, mutta eiköhän se siitä lähde liitteekke :)

Kuulumisia

Kesän helteiden väsyttäminä päätimme Sadun kanssa lähteä kuitenkin jo perumallemme matkalle Sotkamoon. Päätös syntyi viime maanantaina noin kello 11 ja liikkeellä olimme Sadun fysioterapian jälkeen kello 15. Töiden alkuun on enää politoista vuorokautta, joten tällainen irtiotto jo työltä maistuneesta remontista tuli tarpeeseen. Olisi tietysti ollut mukavampi lähteä Sotkamoonkin vähän vähemmän väsyneessä tilassa, mutta toivottavasti seuraavalla kerralla lomailu sisältää muutakin kuin ihan pelkkää toipumista. Kävimme lyhyesti morjenstamassa Katia ja Akia, jotka kävivät vastavuoroisesti Pitkälässä katsomassa Nöpöä ja Töpöä. Savusauna kuului asiaan, samoin riittävä määrä erinomaista ruokaa. Kiitos vanhemmille vastaanotosta ja kestityksestäö lyhyellä varoitusajalla.
Ennen tätä impromptu-lomaa remontti eteni merkittäväån virstanpylvään verran kun Raimo kävi auttamassa ja saimme rakennettua rampin jota pitkin levytjä kelpaa työnnellä yläkertaan. Testilevy meni kevyesti, eli homma toimii. Olen saanut runkotyöt kutakuinkin tehtyä noin 60% talon pituudelta ja suurin ongelmani (puuttuvat runkopalkit tuvan päältä) osoittautui olemattomaksi kun kaivelin vähän syvemmältä vanhasta eristeesta. Sähköjohtoja on vedelty lattian alle ja asiat ovat edenneet. Huomattavasti vähemmän kuin toivoin että ne tässä vaiheessa olisivat, mutta kuitenkin ne ovat edenneet.
Ennen Sotkamoon lähtöä kävimme kertaalleen ratsastamassa. Satu meni Pallella ja minä sain alleni Atlalla. Satu oli käynyt sooloilemassa Pallen kanssa jo aikaisemmin, ja sanoi ensimmäisen ratsastuksen menneen paljon paremmin kuin tämän toisen kerran. Pääosin siksi että Lauran (joka opetti silloin Sadun soololla) opetus sopii Sadulle Piian tyyliä paremmin. Emme tehneet mitään ihmeellistä, piti vain käydä hevosen selässä kerran kesälläkin ennen kuin lähdemme Alfuriin leireilemään viikon päästä.
Vaihda viihteelle osiossa kävimme katsomassa Dark Knight:in, josta jäi vain hyvää sanottavaa. Se oli meistä molemmista aidosti hyvä elokuva, niin paljon edellistä osaansa parempi ettei sitä nyt vaan jaksa kirjoittaa. Selkeästi paras tämän vuoden elokuvakokemuksista. Voi olla että viimeksi pidin elokuvasta yhtä paljon V for Vendettan nähdessäni.
Kissat ovat söpöilleet, ne ottivat matkustuksen oikein hyvin, kaikki käytännössä nukkuivat sekä meno- että paluumatkat. Sotkamossa kohtaamisia Jupin kanssa oli vähän ja nekin sujuivat rauhallisesti.
Pelauttelin duon Aamunkoitossa Sadulle ja Hetalle. Peli kesti yllättävän pitkään, laadultaan se oli keskitasoa. Kuitenkin nyt sekin tulppa on hoidettu ja AA voi jatkua ihan oikeilla juonenkäänteillä. Samoin pitäisi ottaa yhteyttä Kaisaan ja kysellä millaisella aikataululla hän pääsisi pelaamaan. Ja HA:kin pitäisi potkaista jollain aikataululla taas liikkeelle. Eivätköhän nämä suunnitelmat taas kaatune työnteon aiheuttamaan mahdottomuuteen...
Loistava Dr Horrible johdatti minut Buffyn kahdeksannen kauden jäljille. Buffy tuntuu toimivan sarjakuvana ihan yhtä hyvin kuin tv-sarjanakin.

Takin paluu

Kävimem tosiaan tänään uudelleen syömässä ravintola Buena Vista:ssa Raumalla, jonne olin eilen jäljittänyt Sadun takin. Matka oli tapahtumaköyhä, ruoka hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta paluumatkaa aloittaessamme havaitsin että olin saanut parkkipirkolta ystävällisen muistutuksen käyttämättä jääneestä parkkikiekosta. Soittelin ja ihmettelin kun ei missään minun nähtävilläni ollut kiekon käyttöön kehoittavaa viestiä, ja sain kuulla että kyllä se kyltti jossain kadulla on, mutta että u-käännökseni takia en ollut koskaan sinne asti päässyt. U-käännökset tehdään kuitenkin 'omalla vastuulla', joten maksettavakseni jä 35 euron maksu.
En ole koskaan ennen päässyt omakohtaisesti todistamaan parkkipirkkojen olemassaoloa, mutta tällä kertaa mukana oli aivan riittävä annos nk huonoa tuuria. Sen lisäksi ettei kiekon käytöstä katsota tarpeelliseksi huomauttaa kuin noin sadan metrin päässä aktuaalisista parkkipaikoista (joiden etäisyys edellisiin saman kadun varrella oleviin oli melkoinen), oli parkkipirkkojen toimisto 'kulman takana' eli sen ravintolan naapurissa jossa söimme :) Eihän se auto ennättänyt paikallaan olla tuntiakaan, mutta niillä kulmilla varmaan parkkipirkkoliikennettä riittää :)
Nyt olen siis saaanut sakot (noin vuosi sitten) ja parkkimaksun. Eikä auton mitarissa ole kuin 102000 kilometriä. Taidan olla taparikollinen :)
Remonttirintamalla kuuluu vähäistä edistymistä, lattian runkotöiden teko yläkerrassa on aloitettu. Vienee ainakin viikon, työasennot ovat aika kauheita ja käsi ei ole todellakaan tottunut vasaran heilutteluun. Huomenna jatkoille kuitenkin.
Sadun skootteri saapuu huomenna, paperit tulevat perässä kun ennättävät. On siis mahdollista että joku pääsee ajelulle jo ensi viikolla :)
Lauantaina on Soukaisten kesäjuhlat tuossa parin kilometrin päässä, sunnuntaina menemme pitkästä aikaa ratsastamaan (tai siis pitkästä aikaa minulle, Satu kävi viimeksi vajaa viikko sitten).

Riku ratkaisi "Kadonneen takin arvoituksen"

Huomasin jo ennen Pariisin matkaa, vai oliko se sen jälkeen, takkini kadonneen. Minulla ei ollut mitään mielikuvaa siitä, koska se oli hävinnyt, koska sinä aikana lämpö oli ollut melkoinen ja kuitenkin vaihteleva, lopputuloksena se, että se voisi olla läes missä vaan. Olin aikalailla varma, ettei se ollut Turussa jossain ollessamme syömässä Hanen ja Katriinan kanssa (mikä muuten oli tosi mukavaa, jos on jäänyt aiemmin mainitsematta), koska siellä oli lämmin. Sen sijaan en ollut varma monesta paikasta laitilassa. Jokseenkin mielettömältä tuntui ajatus, että olen kokenut ilman niin kylmäksi, että tarvitsen takkia menomatkalla, mutta sitten täysin tyytyväisenä tullut ilman sitä takaisin. Mutta, koska takkia ei mistään löytynyt, niin edellä mainittu mielettömyys oli ainoa vaihtoehto.

Kun sitten Riku muisti, että eläinlääkärin, fysioterapia-paikan, terveyskeskuksen, lounaspaikan ja eläinlääkärin lisäksi olimme myös olleet Raumalla syömässä, alkoi kuitenkin vaihtoehdot rajautua. Lounaspaikassa se ei ollut, eläinlääkäri oli kiinni, terveyskeskusta en uskonut enkä myöskään fysioterapiaa. Riku oli vakuuttunut Rauman satunnaisesta ravintolasta, johon päädyimme harhailemalla täysin suunnittelemattomasti pitkin Raumaa ajellen ja lisäksi toista reittiä takaisin tulleen.

Tästä huolimatta, vaihtoehtona toiselle jo unohtamalleni ikävälle hommalle, hän selvitti hyvin ansiokkaasti kyseisen kadun, jossa ravintola todennäköisesti oli, ravintolat kyseisellä kadulla ja niistä oikean ravintolan ruokalistaa katsomalla. Lopulta vain soitto sinne ja takki löytyi. Tänään käymme syömässä siellä ja haemme (toivon muistavani) takkini. Riku on hieno ihminen.

Vielä muutaman tunnin ajan

On netissä tarjolla ilmaista ja loistavaa viihdettä Dr. Horrible's Singalong blog:n muodossa. Mitään spoilaamatta, menkää sinne heti, se on poissa jo huomenna!

Remontin osalta Matti ja Taina tulivat auttamaan meitä asioissa. Eilen oli rajatulle katsojakunnalle nähtävissä Porin Matin lento (eli noin kolme metristä tonnia painavan betitöytteisen kamiinan syöksy yläkerrasta alas sahanpurulla täytettyjen jätesäkkien päälle. Ja siitä edelleen nelos-nelos -parrulle joka murtui katkipoikki. Kamiina selvisi mustelmalla (tai siis pienellä lommolla) ja jopa minä ja Matti selvisimme hengissä. Illalla olikin sitten (minulla siis) tästä ponnistuksesta johtunut kuume joten minua ei niin paljoa haitannut että Matti oli unohtanut Extras:in kakkoskauden. En olisi siitä kuitenkaan illalla mitään tajunnut.
Tänään sain kuitenkin Sadulta käskyn ottaa rennosti, eli olla menemättä yläkertaan poistamaan sieltä viimeisiä irtonaisia asioita (muutamia tiiliä ja jokunen lauta / lankku), eli lepopäivä on vuorossa nyt.
Eilen, töiden jälkeen, kuumeessa ja lopen uupuneena iski myös inspiraatio ja kirjoitin noin 75% seuraavasta IA pelistä (Sadulle ja Hetalle). En tiedä miksi kuukausia kateissa ollut inspiraatio iski silloin, mutta hyvä että iski. Ehken se tästä irtoaa jatkossakin :)