Fair Vienna

Matkaraportti Wieninmatkastamme 24.9 - 1.10

To 24.9
Aloitin työpäivän kello 06.00 aamulla, vastailin sähköpsoteihin ja toteutin byrokratiaa. Kello kahdentoista aikaan lopetin työpäivän, lastasimme auton ja ajoimme Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Lento oli tyypillinen Finnair-lento, ruoaksi saimme pastaa kinkkukastikkeella.
Wienin lentokentällä löysimme matkatavaramme ja kuljettajan joka vei meidät Hotellille.
Hotel Am Augarten oli yksi konferenssin suosittelemista hotelleista, olimme valinneet sen hinnan ja sijainnin ansiosta. Huone jonka saimme osoittautui valtavaksi, lähes Salimme kokoiseksi. Pohjakaavasta kävikin ilmi että kerrosten kulmahuoneet olivat 2-2.5 kertaa normaalien huoneiden kokoiset. Meillä ei ollut parveketta kuten alemmassa ja ylemmässä kerroksessa asuvilla oli, mutta sen sijaan meillä oli huoneen kulmassa pieni alkovi kaksine tuoleineen ja pöytineen. Laskin että meillä oli 7 ikkunaa hotellihuoneessamme (itse asiassa oikea luku olisi 14 mutta koska kyseessä olivat päällekkäiset ikkunat niin tyydytään paremmin kuvaavaan seitsemään). Huone oli myös korkea ja ilmastoinnin puutteen vuoksi todella kuuma.
Avasimme ikkunat ja lähdimme vastaanottoon kyselemään mistä saisimme ruokaa.
Meidät opastettiin Gasthaus Hansy nimiseen ravintolaan jossa nautimme villisikaa semolinan kera. Illallinen oli maukas, hintakin kohdallaan. Palasimme hieman viilenneeseen hotellihuoneeseemma ja painuimme nukkumaan.

Pe 25.9
Vuorossa oli Wienin eläintarha, Tiergarten, jota Lonely Planetin matkaopas mainosti maailman vanhimpana elintarhana. Muistelen että Lontoon Zoo kertoi meille itsestään smaaa.
Päätimme tutustua metrojärjestelmään ja matkalla eläintarhaan pysähdyimme keskustassa jossa Satu kävi ilmoittautumassa preconferenssiin ja hakemassa konferenssikassin jota sitten kuljettelimme mukana päivän ajan.
Metrojärjestelmä oli tähän asti kohtaamistani toimivimman oloinne. Metrolinjoja oli yhteensä 5 (1-4, 6) joista matkustimme linjoilla 1-4. Mihin tahansa tuntui pääsevän ainakin meidän hotelliltamme yhden enintään yhden vaihdon jälkeen. Junia kulki todella usein, harvoin jouduimme odottamaan yli kolmea minuuttia vaikka olisimme nähneet edellisen junan lähdön. Kalustoa oltiin selvästi juuri uudistamassa, koimme sekä uudet keltaiset että vanhat harmaat junat.
Itse eläintarha oli kokemuksena mukava, Sadun kunto oli kysymysmerkki, mutta Satu jaksoi innostua aina uudesta eläimestä jo edellisen häkin kohdalla ja loppujen lopuksi se olikin minun kuntoni joka asetti rajoja tekemisellemme. Näimme nukkuvan pandan, nukkuvia leijonia, nukkunia tiikereitä, nukkuvia koaloja, nukkuvia gepardeja. Hereillä olivat jääkarhut, saukot, lemuurit, kirahvit, norsut, orangit ja lukemattomat muut.
Eläintarhan jälkeen vierialimme vielä Palmutalossa ja Aavikkotalossa, 1800-luvulla rakennetuissa lasipalatseissa ennen paluuta hotelliin. Söimme metroasemalla pizzaviipaleet ja ostimme lähikaupasta kinkkua leipurilta ostamamme leivän päälle.
Ilta Hotellissa kului kirjojen parissa ennen nukahtamista.

La 26.9
Lauantaina Satu heräsi aikaisin ja lähti konferenssiin jossa hänellä oli esitys. Minä käytin aamupäivän kävellen Augartenin puistossa, erityisesti ihmettelemässä valtavaa ilmatorjuntatornia, jäännettä toisen maailmansodan ajoilta. Päivän järkytyksen koin kun ymmärsin että olimme jättäneet liput huomisen esitykseen espanjalaisessa ratsastuskoulussa kotiin. Selvitin ensin asiaa itse, sitten Satu pyysi naapuriamme hakemaan liput kirjekuorineen että saisimme varaustunnuksen avulla uudet liput esitykseen.
Esityksen jälkeen Satu soitteli ja sovimme että hoidan itseni keskustaan ja tapaamme lounaan merkeissä. Lounastimme Mr Lee:ssä, joka osoittautui aasialaiseksi ravintolasksi, josta sai japanilaista, kiinalaista, intialasita ja malesialaista ruokaa erittäin kohtuullisin hinnoin.
Siirryimme ratsastuskouluun, jossa kävi ilmi että voisimme saada uudet liput vasta seuraavana päivänä.
Päätimme että käymme iltapäivällä Tonavanristeilyllä ja tähtäämme sen jälkeen Risenradiin, maailmanpyörään, joka oli englantilaisen rakennuttama 1890-luvun jälkimmäisellä puoliskolla.
Matkustimme satamaan, jossa kävi ilmi että olimme väärässä satamassa. Laiva lähtikin toiselta puolelta saarta ja jouduimme odottamaan tunnin ennen kuin se olisi siellä missä me. Lisäksi jouduimme tyytymään puolikkaaseen risteilyyn. Söimme välipalaa satamakahvilassa odotellessamme laivaamme ja sen saavuttua hyppäsimme kyytiin.
Sää suosi veneilyä, meillä ei ollut kylmä edes joella vaikka olimmekin pukeutuneet kesää varten. Jonkin aikaa tonavalla risteiltyämme siirryimme kanavalle joka erottaa Leopoldstadin (jossa mm Hotellimme sijaitsi) Wienin keksustasta. Kanavan vesi pidettiin 4 metriä Tonavan pintaa alempana, tämän tarkoituksena oli keskustan suojeleminen tulvilta.
Rantauduttuamme suunnistimme taas Metroon ja pääsimmekin kotipyskillemme jonka vieressä oli Praternin huvipuisto ja Risenrad. Loman ensimmäisen jonon koimme ennen Risenradiin pääsyä, mutta valtava, rautainen, maailmanpyörä oli kyllä odotuksen arvoinen. Käytössä oli vain parilliset vaunut (15 kappaletta) ja nousimme parhaimmillaan 65 metrin korkeuteen, kauas huvipuiston muiden laitteiden yläpuolelle.
Maahan palattuamme olimme nälkäisiä ja päädyimme syömään huvipuistossa olleeseen ravintolaan. Söin Wienerleikettä ja Satu valitsi perinteisen keitetyn lihan.

Su 27.9
Suunnistimme uudelleen Espanjalaiseen ratsastuskouluun ja saimme lippummee. Käytimme hyväksemme matkamuistomymälän ja kahvilan palveluja odotellessamme esityksen alkua.
Itse esitys kesti puolitoista tuntia ja koostui kahdeksasta osasta. Ensin nuoret oriit esittelivät taitojaan, sitten näimme miten hevosta koulutettiin riimussa ja loppuhuipennuksena oli kahdensan ratsukon "baletti".
Koska olimme jo Hofburgin alueella päätimme vierialla alueen musoissa. Ostimme Sissi-lipun joka oikeutti meidät hopeakokoelman, keisarillisen huoneiston ja Schönbrunnin grand tourin läpikäymiseen. Saimme audio-oppaat ja lähdimme liikkeelle.
Pelkästään keisarillisia astioita, ensin hopeisia, sitten posliinisia, oli reilun tusinan huoneen verran. Hopeakokoelman jälkeen siirryimme Sissi-museoon joka keskittyi keisarinnan elämään ja hänen legendansa ja edelleen keisarilliseen huoneistoon jossa näimme huoneet Frans Josefin ja Sissin aikaisessa tilassa ja kuulimme paljon itävallan historiasta.
Päätimme käydä vielä kruununjalkoviä esittelevässä näyttelyssä jossa audio-opas oli toteutettu huonommin, mutta jossa näimme palan rististä jole Jeesus naulittiin sekä yhden nauloista joita tässä työssä oli käytetty. Näimme myös todella röyhkeän kokoisia jalokiviä.
Käytettyämme päivänmuseoissa olimme todella väsyneitä ja suuntasimme takaisin Hotellille, pysähtyen kuitenkin matkalla uudelleen Gasthaus Hansyssä, tällä kertaa nautimme keitettyö lihaa Wieniläiseen tapaan.

Ma 28.9
Koska Sissi-lippu oikeutti meidät myös Schloss Schönbrunnin grand touriin, joten päätimme lähteö käymään siellä. Museo tuntui aika paljon toistolta Hofburgin jälkeen, mutta opimme uutta Maria Teresasta, aikaisemmasta keisarinnasta.
Kävimme myös katsomassa strudel shown, eli opastuksen appelstrudelin valmistukseen. Vihjeenä, taikina on tarpeeksi ohut kun sen läpi pystyy lukemaan :)
Söimme lounasta ja pysähdyimme keskustan kirjakaupassa hakemassa lisää lomalukemista ennen kuin palasimme Hotelliin lepäämään uusien kirjojemme pariin.
Olimme varanneet illallisen Donauturmissa kello seitsemäksi, mutta meille soitettiinkin että se oli siirtynyt iltayhdeksään. Nälän kasvaessa odottelimme kirjojemme parissa, kunnes oli aika lähteä. Otimme metron ja päädyimme Tonavan toiselle puolelle, UNO-cityyn, eli Wienin kansainväliseen kaupunginosaan. Navioimme YK:n rakennusten keskeltä pimeään Tonavapuistoon jonka keskellä torni kohosi. Sadun pienestä puistopelosta huolimatta pääsimme läpi ilman ryöstöä ja ostimme liput hissiin joka vei meidät 165 metrin korkeuteen, pyörivään ravintolaan.
Illallistimme kolmen ruokalajin voimin kahden tunnin ajan samalla kun ikkunamme takana öinen Wien loisti tuhansine valoineen. Näkymä oli todella kaunis, ruokakin oikein hyvää. Kallista lystin voisi katsoa olleen.
Meitä ei ryöstetty puistossa edes paluumatkalla, joten pääsimme Hotelliin puolenyön aikoihin ja menimme jälleen nukkumaan.

Ti 29.9
Olimme jo nähneet kaiken, tai ainakin melkein kaiken. Päätimme että toistaiseksi olimme molemmat nauttineet eniten eläintarhasta, joten palasimme sinne.
Ilma oli viileämpi ja useat eläimet jotka olviat viimeksi olleet unessa, olivat nyt valveilla. Näimme kaikki kolme pandaa ja sekä gepardit että leopardit olivat myös aktiivisia.
Toisella kerralla vietimme eläintarhassa kuusi tuntia, nautimme lounaaksi Hot dogit ja lähdimme sitten keskustaan jossa Sadulla oli vuorossa konferenssin iltaohjelmaa. Keskustassa söimme La Cantinetassa josta minä lähdin Hotellille ja Satu Yliopistolle tarkistamaan iltaohjelman aikataulun.
Hotellille päästyäni huomasin Sadun soittaneen, ja soittaessani takaisin kävi ilmi että Iltaohjelma oli alkanut puolitoista tuntia odotettua aikaisemmin ja Satu oli myös palaamassa hotellille.

Ke 30.9
Satu heräsi aikaisin ja lähti konferenssiin pitämään toista esitykstää, tämän tuloksena vaikuttaisi olevan samaa asiaa tutkiva kontakti Venäjällä, mahdollisuuksia yhteistyöhön siis. Minä kävin etsimässä rikosmuseon, jossa aioimme käydä torstaina. Luonnollisesti eksyin paluumatkalla Hotelliin ja löysin Volksmarketin (torin) lukuisine ruokaloineen ihan Hotellimme naapurista.
Tapasimme jälleen keskustassa ja lounastimme Mr Lee:ssä. Satu palasi Hotellille, mutta minä jatkoin kävellen Hofburgiin, jossa vierailin kansalliskirjastossa, entisessä keisarillisessa kirjastossa. 200000 teoasta yhdessä huoneessa oli aika vaikuttava näky, mutta tallentui kameraan hyvin huonosti.
Illalla kirjoitimme postikortit ja kävimme syömässä Volksmarketilta löytyneessä koshergrillissä, King Davidissa.

To 1.10
Viimeisen aamumme Wienissä pilasi aiheeton palohälytys kello seitsemältä. Päätimme käydä aamiaisella ja Satu yritti palata nukkumaan, tässä kuitenkin epäonnistuen. Kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme käymään rikosmuseossa, joka osoittautui lähinä murhamuseoksi. Englanninkielinen lehtinen antoi vain pinnallisen kuvan kuvatuista rikoksista ja niiden tutkijoista.
Palasimme Hotelliin, kävimme lounaalla King Davidissa ja palasimme jälleen Hotelliin. Luimme kirjojamme aulassa kunnes meidät tultiin hakemaan Lentokentälle. Lento ja ajomatka kotiin olivat kovin tapahtumaköyhiä, ilmalämpöpumppu oli pitänyt kotimme lämpöisenä viilentyneestä ulkoilmasta huolimatta ja kissat ottivat meidät innokkaina vastaan. Pääsimme nukkumaan noin kahden aikaan yöllä.

Kaiken kaikkiaan Wienissä kävelimme paljon enemmän kuin olisimme uskoneet Sadun jaksavan. Tämä oli erityisen hyvä asia. Otimme melkein 500 valokuvaa, luimme 5 kirjaa ja näimme lukemattomia eläimiä. Erityismaininnan ansaitsee Punapanda joka kulki omaa reittiään pitkin, välilä puuhun kiiveten ja välillä maahan lasketuen, mutta joka kierroksella se pysähtyi poseeraamaan kameroille.

Pe 2.10
Kotiin palattuamme oli aika palata arkeen. Wienissä oli tasaisesti 20 astetta lämmintä ja siellä atoi tuskin lainkaan. Perjantaina meidät otti vastaan kahden asteen lämpötila ja sade. Taivaalta tuli vettä, räntää ja rakeita. Tästä huolimatta saimme käytyä Raumalla tilaamassa Saliin sohvan ja Laitilassa kaupassa. Lisäksi tilasimme kissanluukkuja kissojen rikkomien tilalle (luukku meni rikki yöllä ennen lähtöämme, loman aikana sen paikalla on ollut kangas) ja juoksumaton varmistamaan sen että Satu voi jatkaa kävelyä oli ulkona helle tai paukkupakkanen. Itsekin ajattelin siirtyä moodiin jossa katson televisiota kävellen :)
Loman aikana Lumileopardin dvd oli saapunut, joten viikonloppuna lienee luvassa Maccien käyttöjärjestelmäpäivitysten suorittaminen kolmeen aktiivikäytössä olevaan koneeseemme. iBook saa jäädä ilman, vaikka väittävät että Lumileopardi menee pienempään tilaan kuin tavallinen.
Loman aikana en saanut niinkään kirjoitetua peliä kuin ajateltua sitä. Nyt kaikki alkaa taas olla selvänä päässä ja luottamus siihen että viikon päästä pelattava IA:n toisen tuotantokauden ensimmäinen peli ei riitä suistamaan koko kampanjaa peruuttamasti raiteiltaan on palannut.

Ilmalämpöpumpusta ja vähän muustakin

Vajaan viikon kokemukselakin voi jo sanoa että laitehan tosiaan toimii. En tiedä vähentääkö sähkölaskua, mutta ainakin se lämmittää oikein mukavalla tavalla. Olen jo kahtena iltana vain lojunut Salin sohvalla lukien kirjaa, eikä vedosta tai kylmyydestä ole enää tietoakaan. (Tämä toivottavasti lohduttaa myös Aamunkoiton syksyn pelikertoihin osallistuvia vilukissoja :)
Tänään jään töiden jälkeen pelaamaan Pokeria firman porukoiden kanssa, saa nähdä miten track recordilleni käy ihan uusien ihmisten kanssa. Tämä on järjestyksessä ties miten mones peli-ilta, mutta ensimmäinen johon voin osallistua. Pokerin lisäksi tarjolla on Wii:n perusurheilupelejä.
Satu on kotona pitämässä lomapäivää, väitöskirja on nyt taitettu ja Sadun tarkastettavaksi tarkoitettu kappale on minulal tuossa pöydänkulmalla. Peli-ilta sattui siksikin sopivalle päivälle ettei Sadun lomapäivän ilta mene tarkastustyötä tehdessä.
Huomenna viimeinen täysi työpäivä ennen Wieninmatkaa. Torstai-aamulle luvassa kaikenlaista järjestelyä ja loppupäivä meneekin sitten reissatessa ensin Helsinki-Vantaalle ja edelleen Wieniin jossa meidät tullaan hakemaan Hotellin toimesta lentokentältä.
Olen yrittänyt selvitellä millaisia päiväretkiä Alpeille Wienistä on järkevää tehdä, mutta netti on pettänyt minut pahasti, ainakin toisaiseksi. Päivämatkoja suositellaan sen kummoisiin keisarillisiin alstentarhoihin ja vanhoihin luostareihin, mutta ei Alpeille. Toivottavasti hotellissa osaavat auttaa.
Pelinkirjoituksellisesti on viime aikoina ollut hiljaista, Aamunkoiton seuraava pelikerta häämöttää viikko Wienistä paluun jälkeen, mutta jotenkin kaikki mikä tapahtuu matkan jälkeen tuntuu olevan todella kaukana. Pelikerran suuret linjat ovat valmiit, mutta yksityiskohdissa teettää vielä paljon työtä. Onneksi en ole aikeissa ottaa konetta lainkaan mukaan Wieniin, pitäisiköhän sitä ihan oikeasti palata kynään ja paperiin suunnittelun välineinä :/ Jos huonosti käy ja Satu joutuu ottamaan koneen mukaan, voin tietysi omia sen. Onhan pelinkirjoitus nyt aina konferenssia tärkeämpää ;)

Hohhoijaa

Eilen oli taas kuudentoista ja puolen tunnin työpäivä, josta suurin osa kului lentokentillä odotellessa. Lennän sen verran harvoin etten osaa odottaa pienempien kenttien olavan käytännöllisesit katsoen suljettuja suurimman osan päivästä. Asiat alkavat taphtua puoli tuntia ennen lennon lähtöä ja tästä syystä istuskelin eilen reilun tunnin Kemin kentällä odotellen turvatarkastuksen tai kahvilan avautumista.
Torstaina meille asennettiin ilmalämpöpumppu. Asentaja oli unohtanut ohjeet jotka lupasi lähettää postissa. Muulta osin ei ollut mitään ongelmia ja nyt se pumppu siellä hurisee ja pitää Salia 19 asteessa. Nyt täytyy vielä investoida nippuun lämpömittareita joilla voi seurata lämpötilan kehittymistä muualla asunnossa ja siten säätää pumpun toimimaan teholla jossa lämmin tunnelma riittää kaikkiin huoneisiin.
Ensi torstaina on vuorossa lähtö Wieniin, ohjelmassa siellä ainakin Espanjalaisen ratsastuskoulun esitys, Wienin eläintarha, Risteily Tonavalla ja mahdollisesti päivämatka Alpeille. Muita reissuja ei ensi viikolla olekaan, saan nauttia toimistopäivien rauhasta jota vain sisäiset palaverit rikkovat.

Oliver!

Viikonloppuna kävimme Lahdessa katsomasa Oliver! musikaalin. Oliver Twistin tarina oli ennalta tuttu ainakin minulle, joten mitään suuria yllätyksiä ei nähty. Päivänäytöksenkin esitys oli oikein onnistunut, ainoastaan hautaustoimiston loppukohtaus oli turhan sekava.
Näytös kesti kolmisen tuntia, kokonaisuudessaan matka oli 12 tuntinen, löysimme kuitenkin Sadulle paremmin sopivan matkustusasennon, joka tehnee tulevista matkoista miellyttävämpiä kuin aikaisemmat ovat olleet.
Olemme myös ryhdistäytyneet suomalaisina ja alkaneet saunoa viikoittain. Jo toisella peräkkäisellä viikolla huomaa että sauna lämpenee nopeammin kun edellisestä lämmityksestä on kulunut alle kaksi kuukautta. Pitää vain ostaa rimaa ja rakennella ritilät sekä saunan että pukuhuoneen lattioille niin ettei talvikylmilläkään tarvitse varpaitaan jäädyttää.
Hämmentävästi ensi viikonloppuna ei ole mitään ihmeempää toimintaa, eli remontti saattaa livahtaa etenemisvaihteelle. Satu keskittyy väitöksirjan viimeisteyyn jolloin minulla on hyvää aikaa remuta yläkerrassa. Eikä hellettäkään ole enää luvassa :)

Kissa, kyy ja paniikki

Heräsin päiväunilta tässä toissapäivänä muistaakseni ja Nöpö leikki jollain. Ajattelin sen olevan oksa tai jotain, enkä kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota. Töpö leikki sillä hetken myös ja toi sen sitten ruokakupille, joten minun huomioni oli herätetty. Kävin katsomassa, mikä se sitten oli. Näytti hieman omituiselta, mutta myös hyvin kuolleelta, joten käänsin sitä hieman ja huomasin sen olevan kyy. Se oli hyvin pieni kyy (noin 15cm ja paksuimmalta kohdaltaan hieman alle pikkurilliäni pienempi), mutta kuitenkin kyy. Tässä vaiheessa heräsi aikamoinen paniikki kissojen puolesta. En lainkaan tuntenut kyymyrkyn vaikutuksen nopeutta tai kuka kissa oli sen pyydystänyt. Soittelin ympäriinsä saamatta yhteyttä keskeisiin tahoihin.
Sitten soitti ensimmäinen taho ja kertoi, että kyyn myrkyn vaikutukset, mikäli isku on paha, näkyvät ja tuntuvat jo 15-30min aikana. Jos siinä vaiheessa ei ongelmia tule, ne eivät tule pian eivätkä ole pahoja. Voi tulla paise, joka on vakava, mikäli se on kaulan tai suun alueella. Tarkastelin siis kissoja sen suhteen. Kuulema pienet kyyt ovat myrkyn suhteen vaarallisia, mutta näin pienet eivät saa purtua edes ihmisen ihon läpi, joten kissa on melkoisen turvassa. Silti paniikki ei täysin laantunut.
Kyypakkaukseni oli vanhentunut, joten ystävä haki sellaisen apteekista, selvitti annostuksen ja tuli henkiseksi tueksi (sekä fyysiseksi Pikin kohdalla) kissoja lääkitessä. Päätin antaa lääkkeen kaikille kaiken varalta ja myös testatakseni sen, onko mahdollista antaa pillereitä kissoille.
Riku soitti myös jossain vaiheessa ja puhui minulle järkeä. Olin kuitenkin pahimmillaan päässyt sellaiseen paniikin tilanteeseen, että pelkäsin todella, että joku kissoistani kuolee, enkä tiedä, edes ketä auttaa. Ei saisi käydä näin.
Piti ottaa kuva kyystä. Se on hyvin pieni ja varsin söpö (näin kuolleeena) ja kerrankin sain kokeilla, miten sileä käärmeen (ainakin tämän) suomut ovat.
Hieno päivä tuo. Auttoi työnteossa merkittävästi.

Työviikko takana

Viikko on taas takana, torstain ja perjantain syyssemniaari sujui huvin ja torstai olikin ainoa päiv viime viikolla kun Bengtskäriin pääsi veneellä. Ilmat suosivat ja ainoa epämiellyttvä yllätys tuli siitä ettei viikinkikeskuksen sauna ollutkaan rannassa vaan syvällä Rosalan saaren sisämaassa. Uimaan ei siis päästy.
Ensi viikolla menen kahdeksi päiväksi Kuopioon, käyn kahdesti Turussa ja saan vietettyä yhden etätyöpäivänkin, eli viikkoa voisi luonnehtia normaaliksi, ensi viikon lauantaina on tosin vuorossa Oliver Lahden kaupunginteatterissa, mutta käymme kaupungissa vain päiväseltään, emmekä siellä yövy.
Työviikon jälkeen olo on väsynyt, ei kuitenkaan uupunut, mikä onkin hyvä koska tänään on ohjelmassa vielä valmistujaisjuhlat.

Veroyllätys ja kalusteasiaa

Tämän vuoden lopulliset veropäätökset saapuivat ja minun pienet mätkyni ja sadun pienet palautukset olivat muuttuneet yhteensä yli 2000 euron palautuksiksi. Taidamme ostaa palautusrahoilla saliin sohvan ja jos rahaa jää niin sohvapöydänkin. Olemme päätymässä alkuperäisen kaksidivaanisen sohvan sijaan yksidivaaniseen ajatuksella että jos se näyttää pieneltä niin ostetaan sitten lisäpalana se toinen divaani.
Askartelin eilen sen Atlas-hyllyn madalluksen ja lopputulos on suoraan sanoen loistava, täytyy kuvata se ja esittää ISKUlle todisteena siitä että heidän kuuluu lisätä kyseinen tuote valikoimiinsa. Putkiradio on nyt päässyt paikalleen ja toimii radiona. Tekisi vielä mieli asentaa rungon sisään airport express ja kytkeä se vanhaan levysoittimen pistokkeeseen jolloin putkiradio toimisi myös iTunesin kaiuttumistona :)
Työn puolesta olen käynyt eilen Vaasassa ja tänään Helsingissä puhumassa molemmissa melko lailla samoista asioista. Helsingin reissulta sain tuomisina uuden tehtävän toimia yhteyshenkilönä Logican ja KunTo:n välillä. Loppuviikon ohjelmassa on huominen etätyöpäivä jolloin täytyy värkätä esitys perjantaille sekä torstain ja perjantain mittainen syysseminaari joka tapahtuu Kasnäsin kylpylän, Rosalan viikinkikeskuksena ja Bengtskärin majakan maisemissa.
Sähkömittaus kertoi että toisen asumisvuotemme aikana olemme käyttäneet sähköä lähes 50% enemmän kuin ensimmäisen asumisvuotemme. Tämän selittää aika pitkälle se että Sali on ollut käytössä nyt yhden talven ja tilana on viilenevää sorttia. Huomenna teen tilauksen Mitsubishi Kirigami FD-35 ilmalämpöpumpusta, joka toivottavasti ennätetään asentaa ennen ilmojen väistämätöntä viilenemistä. Muilta osin remontti ei ole ihmeemmin edennyt kesäloman jälkee ja viikonloppuohjelmien kasautuessa ei näytä vielä tässä kuussa liiemmin etenevänkään. Onneksi lokakuussa on tiedossa vähemmän reissuja (tosin tilannean ennättää vielä muutamaan kertaan muuttua) joten silloin on ainakin teoriassa mahdollista ennättää eristää yläkertaakin.