Demokratian taito

Merikukka Forsius loikkasi Vihreistä Kokoomukseen ja vei kansanedustajuutensa mukanaan. Suomessahan kansanedustajuus on henkilökohtainen, vaikka suurin osa kansanedustajista istuu äänillä jotka on tienattu puolueen kautta.
Tämä demokraattisen prosessin ihanuus mahdollistaisi liian paljon rahaa omaavalle (tai vaikkapa ulkovaltojen laskuun työskentelevälle) mielenkiintoisia vaikutusmahdollisuuksia Suomalaisen yhteiskunnan asioissa. Kansanedustajat ovat jo osoittaneet olevansa ahneita (omia palkkoja nostetaan jatkuvasti) ja ostettavissa (vaalirahoitusta ei haluta avata julkiseksi) joten mikää ei estäisi ketään jolla on nk riittävästi rahaa tarjoamasta ihan noin pimeästi kansanedustajalle palkkiota toiseen puolueeseen liittymisestä. Suomeen ollaan perustamassa Islamilaista puoluetta ja muslimailla on perinteisesti ollut öljytuloja, joten eikun muutaman miljardin euron tukirahaa puolueelle hakemaan. Toinen rahoittajavaihtoehto olisi naapurimaamme Venäjä joka suorastaa kylpee energiavaroissaan, eikä Yhdysvaltojakaan sovi unohtaa, ne voisivat vaikka laianat rahat lahjontaan Suomen valtiolta.
Olisi siis kuitenkin mahdollista että kesken vaalikauden eduskunnan suurin puolue olisi sellainen jota ei ollut edes olemassa vaalien aikana. Melkomoista kansanvaltaa, sanoisin. No, ehkä pitää olla tällainen politiikkaan instituutiona uskonsa jo aikaa sitten menettänyt anarkisti että tämä edes tulee mieleen, mutta onpa nyt tämäkin ajatus netissä kaikkien käytettävissä. Kuka ikinä tilaisuuteen tarttuukaan, muistakoon sanoa ehdottoman ei NATOlle...

Eilinen ratsastus meni ihan kivasti, pitkän tauon jälkeen muisti taas keskittyä perusasioihin, mutta havaitsin että kahdet hansikkaat veivät kokonaan tuntuman ohjiin jotka sitten valuivat pitkiksi ihan koko ajan. Onneksi Hjela on istumaohjattava, joten ilman ohjiakin tavallan pärjäsi. Vähän ennen kuin tunti loppui olin kyllä niin kylmissäni että melkein keskeytin ratsastamisen ihan oma-aloitteisesti. Päätös peruuntui sitten kun pääsimme taas parempaan vauhtiin ja veri lähti kiertämään, mutta oli siis todella kylmä (elipukeuteuminen kunniaan!)

Ratsastusta

Pääsimme viimeinkin eilen ratsastamaan eikä kahden kuukauden tauko ollut tehnyt minulle hyvää. Ainoa hyvä asia, mikä oli tapahtunut oli se, että viimeinkin olin tajunnut, miten käsiä ratsastuksessa tulee pitää. Valitettavasti ohjasten käyttä oli aivan hakusessa ja Tirrin kanssa ratsastaessa se on kriittisen tärkeää. Hetkittäin tuntui vain siltä, että hevonen hävisi edestä eli ohjastuntuma hävisi kokonaan. Tunnin loppuun kohti kuitenkin tilanne parani ja tajusin/muistin jälleen istunnan merkityksen ja sen, miten hevonen ja erityisesti issikka pysytetään istunnalla. Siis koko tunti mentiin vain käyntiä jäisestä kentästä johtuen, mutta perusasioiden kertaaminen oli erinomainen juttu. Lisäksi Tirri on hieno hevonen, jonka ehkä joskus haluaisin ostaa itselleni, jos se vain olisi hieman itsevarmempi tai puolestani minä PALJON parempi ratsastaja. No, ainakin jälkimmäistä voin kehittää.
Riku meni Hjeelalla ja heillä näytti ja tuntui menevän oikein hyvin. Suorastaan kateellisena katselin pitkin tuntia =)

Kuulumisia kaikenlaisesta

Pitkästä aikaa olo tuntuu jälleen elävältä ja halu toimia ja tehdä on voimakkaampi kuin ainakin vuoteen. Alkuvuodesta vielä ajatus liittyä työntekijöiden harmaaseen massaan tuntui mahdottomalta, kuten myös moni muukin, ja halu jäädä lepäämään laakereilleen sairaslomalle oli se päälimmäinen idea. Nyt tuntuu, että asiat alkavat hiljalleen muuttua. Olen oma-aloitteisesti tehnyt jotain kotimme remontin edistämiseksi (ja huomannut, että on monia asioita, joita en hallitse, mutta no, joka päivä oppii jotain uutta). Olen kirjoittanut peliä muutaman kerran pitkälle yöhön, kun kerran ensimmäinen asiaan liittyvä tapaaminen on 17.2. Olemme menossa tänään ratsastamaan varmaan kahden kuukauden tauon jälkeen ja väitöskirjankin teko houkuttaa. Kaikki tämä on hieman hämmentävää, mutta eiköhän tämä tästä. Väitöskirjan eteneminen toisaalta on vielä enemmänkin sellaista konferenssiabstraktien kirjoittelua ja suunnitelmien tekoa, mutta jostain se pitää sekin aloittaa. Näillä näkymin syyskuun alussa on keskeinen alan konferenssi Göteborgissa, johon olen menossa ja sitten heinäkuun alussa on minulle toistaiseksi tuntematon konferenssi, jonne en välttämättä muuten menisi, mutta kun se on Pariisissa (ja sitten sanotaan, ettei paikalla ole väliä =) ja aihe kuulostaa mielenkiintoiselta. Lisäksi olen keksinyt keinon, jolla esitys edistää väitöskirjani kirjoitusta, joten nyt vain abstraktia kirjoittamaan tämän kirjoituksen jälkeen.
Meidän kaksi pientä on nyt sitten virallisesti hyväksytty kaikkien perheenjäsentemme osalta perheeseen. Molemmat isoset antavat pienten olla pieniä siitä ärsyyntymättä ja jopa hoitavat ja nuolevat pieniä ja pienoset, no, ovat omia hyperaktiivisia luonteitaan tai unessa. Kuitenkin jo heidän luonteidensa erilaisuus alkaa näkyä selvästi. Töpö on varmaan uteliain kissa, jonka olen ikinä tavannut. Hän on kaikkialla, koko ajan ja tekee kaiken, minkä pystyy. Jos hän ei roiku kylpytakin helmassa yrittäen kiivetä sitä ylös, hän on kukkaruukuissa tai pureskelee tietokoneen johtoa. Eli aikamoinen terroristi, mutta aikas söpö. Hän tosiaan yrittää päästä aina kaikkialle, kuten jääkaappiin ja eteiseen ja saliin jne. Ihmisille hänellä ei ole juurikaan aikaa ja silittää voi periaatteessa vain unessa. Kehräyksen hän on hiljalleen oppinut, joten toivoa meillä ihmisilläkiin on. Nukkumisen molemmat mieluusti hoitavat ihmisen jaloissa. Nöpö on näistä kahdesta selvästi rauhallisempi. Hän ei juurikaan pure johtoja eikä koe samalla tavalla kiinnostusta ihan kaikkeen mahdolliseen. Hän tykkää silityksestä ja kehräys on ainakin Kikin luokkaa eli sellainen keskikokoinen traktorin melu, joskin hyvin herttainen sellainen. Lisäksi hän on mustasukkainen Töpön saamista silityksistä ja saattaa tassulla muistuttaa, että hänkin on olemassa ja tuosta olisi juuri hyvä paikka silittää. Tosiaan isosten (Noki ja Piki) reaktio on ollut hyvin mukava. Voimme viimeinkin rauhoittua saatuamme kaksi sisarusparia yhdistettyä yhdeksi laumaksi. Ehkä "vahinkoja" makuuhuoneeseen ei enää tule. Mutta ainakin voi sanoa, että peittoni ei ole varmaan koskaan ollut näin puhdas. Noen äidillisten vaistojen herääminen oli meille varmaan yhtä hämmentävää kuin Noelle itselleen. Ensimmäistä kertaa tämän tapahtuessa kissa hieman murisi ja äänteli samaan aikaan nuollessaan kisua, kuin tietämättä, kumpaa tässä nyt pitäisi tehdä. Selvästi kissojen nuoruus kuitenkin tarkoitti, että nyt niistä pidetään huolta, joten nuolu ei loppunut ja nyt ne on omaksuttu hyvinkin selvästi ainakin kavereiksi.
Terveyteni... No hyvin päivästä riippuen. Peräkkäin voi olla ihana ja helvetillinen päivä. Auttaa, jos olen täysin keskittynyt ja innostunut jostakin. Silloin kipu ei pääse läpi. Toisaalta se tulee sitten kostolla jälkeenpäin. Mutta vielä täällä selvitään. Jos nyt vielä kykenen liittymään muuhun yhteiskuntaan jollain tasolla, niin mikäs siinä ollessa =)

Asiantuntija

Noniin, nyt ollaan sitten saavutettu kriittinen piste. Edessäni on lausuttavana sosiaali ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista. Jotenkin en ole koskaan ollut niin kiinnostunut politiikasta tai lakien säätämisen ykstityiskohdista että olisin kiinnittänyt huomiota lausuntokierroksen kaltaisiin, yllättävän järkeviin, toimintamalleihin joita tähän työhön liittyy. Nyt kuitenkin havaitsen kuuluvani ryhmään ihmisiä joiden mielipiteillä on merkitystä asetusta annettaessa. Se, miten huolestuttavaa tämä on, jääköön kunkin itsensä pohdittavaksi. Sanon kuitenkin vielä että aion lausunnossani puuttua useisiin pykäliin ja momentteihin ja toivon että lausuntoni kanssa yhdenmielisiä lausuntoja tulee riittävästi (ellei lausuntoni oli sitten itsessään niin briljantti ettei lainsäätäjälle jää muuta mahdollisuutta kuin muutta asetuksen tekstiä) että tietyt muutokset saadaan vietyä läpi...

Kotona en ole taas tällä viikolla paljoa ennättänyt homehtumaan, pari tuntia illassa on normi. Onneksi tänään pääsee taas ratsastamaan (ensimmäinen kerta tänä vuonna) ja kohta onkin taas viikonloppu. Kissat ovat olleet vilkkaita, Pikikin on jo nähty sekä leikillisesti painimassa että nuolemassa pientä kissaa joten voimme todeta molempien isojen kissojen adoptoineen pikkuiset.

Kuulumisia

Töissä pitää kiirettä, itse asiassa tehtävän työn määrä tuntuu ainakin toistaiseksi kasvavan riippumatta siitä nopeudesta jolla työtä tekee, pienet kissat ovat suloisia, joskin riehakkaita ja tykkäävät järsiä johtoja.
Sadulla on ollut heikomman olon kausi, mutta toivottavasti olemme taas matkalla parempaan. Remontti ei ole edennyt.
Vietimme tänään hääpäiväämme (ensimmäistä, eli paperisellaista), nautimme biisoninpihviä ja olemme lepäilleet ja muistelleet menneitä. Muistimme että olimme luvanneet tarjota kaasoille ja bestmanille illallisen ravintolassa kiitokseksi, mutta se oli sitten jäänyt. Kutsut ovat nyt kuitenkin sähköpostilaatikoissa :D
Sadun pelinkirjoitus on edennyt, minun ei, vaikka tiedänkin hyvin tarkasti mitä pitäisi tehdä. Ensi viikolla kaksi matkapäivää, samoin sitä seuraavalla ja sitä seuraavalla. Sen sijaan maaliskuussa onkin sitten matkustusta ihan kunnolla, sentään sinne on saatu mahtumaan myös viikon loma (pääsiäisenä, kuinkas muutenkaan).
Nöpö on opetellut oikein hyväksi hartiakissaksi, Töpöllä on vielä oppimista. Töpö sen sijaan osaa laskeutua takaperin alas vitriinien ja kirjahyllyjen päältä. Ja kiivetä ihmistä pitkin sopivaa vaatetusta hysäksikäyttäen.
Noki on lempeämpi kuin koskaan. Pikikin on oppinut ainakin sietämään pikkukissoja ja jopa nuolaiseen näitä välillä.
Semmoista täältä vesisateen keskeltä näin helmikuun ensimmäisen kolmasosan ollessa jäänyt taakse.

Uudet kissat ja vielä kerran Kiki

Kuvia on otettu, mutta ei postitettu. Alla kuva uusista pienokaisista unen yllätettyä. Edessä on Nöpö ja taempana Töpö.

Samalla kamerasta löytyi kuvia Sotkamon joulunvieton ajalta ja erityisesti sydäntä lämmitti löytää kuva Kikistä omimmillaan, onnellisen innostuneena ja häntä pöyhössä. Siksi siis vielä kerran Kiki, tällaisena hänet kuuluu muistaa:

Nöpö ja Töpö ja hieman peliäkin

Kisut ovat ihan mahdottomia erottaa toisistaan ja ovat kyllä varsin valloittavia. Toistaiseksi huomatut erot ovat se, että Nöpöllä on tosi sievä pinkki nöpö ja valkoisempi naama, kun taas Töpöllä on kaksi pientä mustaa täplää symmetrisesti nöpössään ja pieni valkoinen töpö häntänsä päässä. He ovat todella sieviä ja valloittavat asuntoamme ja sydämiämme sekä myös kissojemme sietokykyä nopeasti. Piki näyttää jo selvästi ymmärtävän, että taas on tullut pentuja taloon, eikä juurikaan ahdistu ja tulee normaalisti syliin taas. Nokikin alkaa jo hahmottaa, että ei tässä maailmankaikkeus ole hajonnut. Sen sijaan pyykkikasa on kasvanut valtavasti. Kuten Kikin piti olla ujo ja hiljainen niin näiden piti olla sisäsiistejä. Eilen sitten kuulin, että nykyinen suositus erotukselle emosta on 12vko (muuttunut noin 2v. sitten eli kikin tulon jälkeen) ja nämä ovat vasta 8vko vanhoja, joten nyt mietimme vaihtoehtoja. Joka päivä ei voi petivaatteita pestä. Tänään pitää pestä vain peittoni ja pussilakana pisujäljistä. Eilen tuli sitten kakkaa sängylle, joten petarikin pitää sen takia pestä. Nyt sitten ajattelemme eristää kisut öiksi vessaan, kunnes oppivat a) sisäsiisteiksi ja b) olemaan meillä. En osaa sanoa, mitä sitten teemme, mutta toistaiseksi ajattelen, että muutos oli liian suuri, kun samalla tuli uusi paikka ja hiekka vaihtui puunpuruksi. Kissanpennun aivot ovat kuitenkin varsin rajalliset. Tulen kuitenkin kaipaamaan heidän seuraansä sängyssä, joskin tulen varmaan nukkumaan paremmin.
Tosin on vaikea tietää, johtuuko huono nukkuminen kissoista, jotka nukkuivat yön sylissäni vai lauantaina alkavasta kampanjastani. Kampanja alkaa jonkinlaisella keskustelu/info/historianrakennus-jutulla ja toivottavasti ei vielä mennä ensimmäiseen tapaukseen, joka kaipaa vielä viilausta, joskin yleiset suuntaviivat ovatkin selvillä. Infopaketin tekeminen on kuitenkin aikas vaikeaa, kun kaikki 4 hahmoa vaativat niin eri tietoja niin eri asioista, että pitää varmaan sitten tapaamisen jälkeen lähetellä kullekin pelaajalle sellainen modifioitu info juuri sille hahmolle + mahd. uudet tekemäni kontaktit jne. Olen innoissani ja kauhuissani. Mutta sentään on talvi ja vielä on yksi yö käyttämättä =). Enköhän saa jotain huomiseksi aikaiseksi.