Kaaosta, ahdistusta ja ihania ystäviä

Viime aikoina henkinen tilanteeni on ollut jonkinasteinen spiraali ja valitettavasti alaspäin.
a) Mökkihöperyys: Viimeinkin asuintilanne on valjennut minulle. Rakastan tätä tilaa ja se tuntuu kodilta. Rakastan erityisesti kaikkia täällä asuvia. MUTTA: tämä on todella pieni kaupunki. Siitä on se etu, että naapurit oikeasti auttavat toisiaan ja tieto leviää asioista, kun vain osaa kysyä muilta. Mutta se tarkoittaa sitä, että on jonkinlaisesti riippuvainen naapureista ja toistaiseksi en ole keksinyt, miten ns. maksan sen takaisin. Se tieto jo auttaisi. Ehkä työllistäminen ja iso määrä siihen liittyvää rahaa auttaa, mutta saas nähdä. Toinen keskeinen harmini liittyy myöskin pieneen paikkaan. Täällä on mahdoton saada taksia klo 7-10 ja 12-15 koulukyytien johdosta. Valitettavasti suurin osa fysioterapioistani, lääkäreistäni yms. tulee tuolle ajalle. Näin minulla on kolme vaihtoehtoa: a) en mene ollenkaan; b) varaan taksin useita päiviä eteenpäin enkä välitä taksien keskinäisestä kilpailusta tai c) menen esim. tuntia etukäteen paikanpäälle ja sitten vaan odotellaan ja niin... takaisinpäin saattaa kestää jopa 40min taksin tuloon, mikä tuntuu hieman kohtuuttomalta ottaen huomioon, että matkaan menee korkeintaan 15min. Kunnes joko saamme rahaa autoon, skootteriin, johonkin muuhun koneeseen tai olen siinä kunnossa, että kykenen pyöräilemään 7km suuntaansa, olen ns. kusessa. Ok, autot jne. ovat kalliita, mutta kuitenkaan en raaski käyttää taksia vain siihen, että pääsen pois talosta. Tästä se mökkihöperyys. Lähden kodista oikeastaan vain terveyteni hoitoon liittyviin asioihin ja se ei taida riittää. Onneksi on ihania ystäviä ja tähän palaan myöhemmin.

b) Olen aikalailla jälleen jumissa väitöskirjani kanssa. Katsoessani Indiana Jamesia, jossa oli muuten myös väitöskirjan ohjaajanikin, tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että se voisi joskus jopa valmistua. Se ajatus on hävinnyt aikalailla kokonaan. Tästä voi kiittää Bourdieuta, jonka teoriaan kompastun joka kerta, kun törmään sen ihmisen teksteihin. Onpa hienoa, että se on väitöskirjani teoria. Joskus sitä vihaa aikaisemmin tekemiään päätöksiä. Tämä harmittaa. Lisäksi olen satunnaisesti tai usein siinä kunnossa, että en kykene väitöskirjaa (tai mitään muutakaan tekemään).

c) Olen jumissa myös pelini kanssa. Nyt ei enää riitä pelkkien yksittäisten tapausten käsittely, vaan hiljalleen haluaisin tuoda siihen tarinan kaaria, joten nyt pitää hallita isompia kokonaisuuksia. Energiaa nyt ei vain ole niiden kirjoittamiseen, joten sori pelaajat, nyt menee hetki.

d) Aikataulut remontissa ja puutarhan hoidossa heittävät täyttä häränpyllyä. Valitettavasti en osaa suhtautua tähän mitenkään erittäin hyvin. Loppuviikolla tapahtuva asia tapahtuu keskellä viikkoa häiriten jälleen väitöskirjan tekoa. Ensi syksyllä tapahtuva asia tapahtuukin ensi viikolla. Nämä tietysti johtaa myös rahojen käytön muutoksiin. Nyt tuntuukin siltä, että raha häviää joka rakoon. Lisäksi käsitykseni rahasta on ihan olematon. Riku rauhoittelee tässä. Ei ole aikataulua ja budjettia, mutta alan huolehtia siitä, ettemme saa yläkertaa edes eristettyä kesällä rahan mennessä kaikkeen mahdolliseen muuhun. Kyllä Riku, ei tässä ole oikeasti mitään hätää, uskon kyllä. Nyt kun vain oikeasti uskoisi.

Eli yhteenvetona: olen täällä aikalailla avuton ja riippuvainen muista tavalla, jota en ollut Turussa. Olen jumissa väitöskirjan ja pelini kanssa. Remontti ja puutarha ahdistaa tavattomasti. Joskus ei tosiaankaan tee mieli nousta sängystä, vaan pikemminkin tekee mieli käpertyä sen peiton kanssa sängyn alle.

Onneksi elämä ei ole pelkkää tätä. Jälleen olen huomannut, miten ihania ystäviä minulla ja meillä onkaan.
Perjantaina kävimme katsomassa Indiana Jonesin (joka on ihan hyvä, jos on valmis jättämään aivonsa naulaan sisään mennessä ja vain nauttii perinteisestä Indiana Jonesista. Minuun upposi yhtä yksityiskohtaa lukuunottamatta täysin ongelmitta. Onhan se Indiana Jones eikä sitä kannata unohtaa.) Siellä törmäsimme Mikkoon ja Suviin, jotka olivat tulleet katsomaan samaa elokuvaa. Vaikka näimme heitä vain hetken, oli sekin oikein mukavaa.
Sunnuntaina Hane tuli tänne etsimään metallia ja ilmeisesti löysi pelkkää romua, joskin taisi paikallistaa rautakautisen haudan, joten pitää soittaa untamalan arkeologit paikalle =). Olisi veikeää saada tontille suojellun muinaismuiston. Sitten sen ympärille vain aitaa rakentamaan. Hän oli loistavaa seuraa grillauksen tuotteita nautittaessa.
Maanantaina menimme Hanen ja Katriinan kanssa syömään hermanniin. Ruoka oli loistavaa ja seura sitäkin parempaa. Oli valtavan hauskaa ja tekee mieli toistaa kokemus mahdollisimman pian.
Naapurin Virve on todella upea tyyppi, mikä on hyvä, koska tapaan häntä usein. Hänellä on suloisia, joskin osittain ilkikurisia hevosia, jotka nyt viettävät mukavia päiviä meidän laitumella navetan takana. Hän on auttanut minua kärräämään pollen parasta, jota tarvitsemme puutarhaan. Lisäksi kiitollisena totean, että hän on lupautunut ruokkimaan kissojamme mennessämme Pariisiin. En tulisi varmaan toimeen ilman häntä. Hän on kontaktini täällä olevaan maailmaan. Hän taitaa tuntea kaikki tai ainakin tuntee ne, jotka tuntevat ne oikeat ihmiset. Hänen miehensä Sauli on myös valtavan mukava ja avulias. Hän tulee ensi viikolla kaapimaan viidakkomme pois ja toi meille lisää multaa jo tuodun loppuessa kesken (joo, kuusi kuutiota tiukkaan pakattua hiekkaa on ihan eri asia kuin kuusi kuutiota ilmavaa multaa. Tulipa sekin opittua).
Nyt viikonloppuna Taina ja Matti tulevat pelastamaan meitä minun mielestäni tulevalta aikataulutuholta. Ja tätä sanoessani pitää myös todeta, että vielä tärkeämpänä on se, että näemme heitä jälleen. Oikeastaan odotan jo viikonloppua kaaoksesta huolimatta.
Myös isäni on tulossa todennäköisesti huomenna auttamaan ja suuri kiitos siitä hänelle!
Sirkku kuunteli rauhallisesti totaalista purkautumista puhelimitse eilen.
Viimeisenä, mutta ei ollenkaan väheisenä (itse asiassa hyvin tärkeänä) ihanana ystävänä on Heta, joka kutsui meidät katsomaan valtavan suloista hevostaan. Nautin siitä käsittämättömän paljon! Kiitos Heta kovasti =)

Remontista: Olemme samaan aikaan tekemässä saunaa, saunan terassia, puutarhaa, purkamassa yläkertaa ja hävittämässä suurta määrää romua kodistamme. Hieman on kiireen tuntua. Tekisi mieleni paneutua yksityiskohtiin, jotta pääsisi eroon suurista linjoista ja näin osasta stressiä.

Terveydestä: Hyvin vaihteleva. on hyviä päiviä ja tosi huonoja päiviä ja kaikkea siltä väliltä. olen kuitenkin päässyt jo siihen melko positiiviseen tilanteeseen, että en aina tunne olevani kipeä, vaikka olenkin. Sitten, kun alan miettiä, miksi en saa mitään aikaan, huomaan olevani itse asiassa aika kipeä. Se sitten lohduttaa sitä tunnetta, etten saa mitään aikaan.

Kissoista: Heillä oli eilen upea seikkailu, joka aiheutti minulle melkein sydänkohtauksen. Kuten varmaan tiedätte, kissat ovat olleet sisäkissoja siitä saakka, kun Kiki jäi auton alle. Olemme kaivaneet isoa kuoppaa terassimme eteen ja täyttäneet sitä hiljalleen, mutta emme selvästikään tarpeeksi nopeasti. Kissamme, oletettavasti Noki, osoittivat sisäistä ketun luonnettaan kaivaen kuopan terassin alta vapauteen. Sain puhelun Virveltä, joka oli ajanut ohi, että kissamme telmivät multakasassa ja tarjosi apua niiden kiinni otossa. Sanoin palaavani asiaan ja juoksin ulos. Töpö tuli sisään ihan hyvin, oltuaan kuitenkin ilmeisesti jo aika kauan ulkona. Noki sen sijaan näytti nauttivan ihan uskomattomasti päästessään jälleen nauttimaan hiekkakylvystä. Onneksi hänkin antoi melkein hyvin ottamaan itsensä kiinni. Viedessäni häntä sisään, Töpö yritti jälleen karata vapauteen. onneksi Nöpö palasi luukun kautta sisään ja Piki nukkuikin sisällä. Ovat ne sieviä ja kerrassaan sydänkohtauksia aiheuttavia. Silti en vaihtaisi mihinkään.

Viimeisenä: Riku on usein todennut, että tarvitsen ison annoksen itsetuntoa ja -arvostusta. Tajusin viimein, mistä on kyse. Sairastuessani ja päätyessäni oikeastaan lähes täydelliseen toimintakyvyttömyyteen, omanarvontuntoni hävisi kokonaan. Olen hiljalleen saaanut sitä jälleen takaisin, mutta jokainen epäonnistuminen ja avuttomuuden tilanne murentaa sitä vähääkin, minkä olen saanut vaivalla kasattua. Ei ole aina helppoa, mutta kenen elämä olisi.

Hellettä ja jätelavan puutetta

Viikonlopuksi kaavailtu puuroskan siirtäminen jätelavalle lykkääntyi oletettavasti viikolla koska paikallinen jätehuoltoalan yritys ei tuonutkaan sovitusti jätelavaa tontillemme. Sen pitäisi olla tulossa taas ensi viikolla, ans kattoo miten käy.
Vaihtoehtohjelmasa tyhjensimme yläkertaa turhasta rojusta ja Sadun keskittyessä puutarhanhoitoon minä siivosin pahvirostaa pois saunan terassin tieltä. Sunnuntailla olisi ollut vuorossa saunan terassin pohjan puhdistus, eli käytännössä pintamaan pois lapio ja kottikärry -metodilla, mutta kuumasta ilmasta ja heikosta pohjakunnosta johtuen tämä ei toeutunut. Sen sijaan käänsimme saunan oven aukeamaan sisäänpäin ja grillasimme Hanen ollessa tutkimassa tonttiamme metallinpaljastimen kanssa.

Terveydenhuollon atk-päivät

Takana ovat kolmannet perättäiset terveydenhuollon atk-päivät, tällä kertaa Lahdessa Sibeliustalossa. Iltaohjelmaa oli siis sunnuntaina ja maanantaina ja luentoja maanantaina ja tiistaina. Väsyttää...
Sisältöön sen paremmin puuttumatta havaitsin tehneeni vääryyttä urkumusiikille. Sibelius-taloon on rakennetty urut, kansalaisliikkeen ajamina ja rahoittamina tottakai, ja atk-päivien maanantrain ohjelma alkoi 20 minuutin urkuesityksellä. Harkistsin aluksi startegista myöhästymistä, mutta koska minulle on henkisesti mahdotonta mennä minnekään myöhässä, olin ajoissa paikalla kuulemassa myös musiikkia. Taiteilija (jonka nimeä en tietenkään muista) soitti neljä kappaletta (joiden nimiä en tietenkään muista) ja olin aivan halitoissani. Kauniimpaa musiikkia saa hakemalla hakea ja yhdellä ainoalla instrumentilla soitetut kappaleet poikkesivat äänimaailmallisesti toisistaan täysin. Mahtavaa. Saisikohan Laitilan seurakuntaa suostuteltua siihen että kirkon uruilla soitettaisiin viihteellisiä konsertteja (tai, tehdäänköhän sellaista jo nyt, ilman suostutteluakin).
Tervydenhuollon teknologia suomessa 2020-luvulla luento olisi sopinut aivan loistavasti jonkin cyberpunk-pelin taustamateriaaliksi, muuten luennoilla oli vähän mitään uutta. Kai se että olen vuoden pyörinyt siinä Suomen Suurimmassa Terveydenhuollon Tietojärjrestelmäprojektissa milloin missäkin roolissa selittää sen että olen jo kuullut kaiken...

Henkilökohtainen riemuvoitto

Kahdella osalla elämääni olen viime päivinä kokenut asioita, joita voisi pitää jonkinlaisina riemuvoittoina.
1. Viime ratsastustunti oli suorastaan erinomainen. Kerrankin osasin ohjastaa herkkää hevosta hellästi, mutta päättäväisesti ja kaikki meni todella hienon tuntuisesti ja kehujakin sain. Pohkeenväistöä pitää vielä harjoitella ja tiedostan selkeästi ainakin pari tekemääni virhettä mm. painon kanssa yms., mutta kyllä sekin siitä aikanaan. Nyt jos asiat menevät totutulla tavalla, ensi kerta menee pieleen, ettei tästä ehdi ylpistyä, mutta kivaa kyllä oli ja Hjeela oli hyvin mukava ratsastaa.
2. Olen viimein päässyt tilanteeseen, jossa olen lukenut kaiken tarpeellisen taustatiedon väitöskirjaani. Artikkelit loppuivat eilen. Uutena lukemisena tuli vielä perjantaina julkaistettava väitöskirja, joka kuitenkin löytyi pienen taustatyön tekemisen jälkeen netistä. Tarkoitus on lukea sitä odottaessani fysioterapiaa pienessä kaupungissa, jossa taksia ei saa tiettyinä aikoina päivästä =).
Myös pelin voi katsoa menevän hyvin. Olin tyytyväinen viime lauantain pelikertaan. Minulla on vielä heikkouksia pelinjohtajana ja tuskin niistä koskaan eroon pääsen, mutta jotain kehitystä on tapahtunut, joten eiköhän se vielä siitä. Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että vaikka tapauksia on monia niin minulla ei ole hajuakaan vielä, mitä pelautan porukalle seuraavaksi. No, odotan vastauksia lähettämiini kysymyksiini. Kun ne saan ja teen päätöksen seuraavasta tapauksesta, lähetän uuden matriisin. Kirjoittaminen ja miettiminen on kuitenkin sen verran pitkä prosessi tässä seuraavaksi, etten uskalla lähettää matriisia ennen kuin minulla on kaikki mahdollinen informaatio seuraavaa pelikertaa varten. No, ehdinpä tehdä väitöskirjaa tässä välissä =).
Riku tosiaan lähti eilen Lahteen ja koko päivän välttelin asian käsittelyä tekemällä ensin pää ja kädet höyryten väitöskirjaa. Sen jälkeen turrutin pääni televisiolla ja menin aivan liian myöhään nukkumaan. Mietin, pitäisikö laittaa hälytys päälle (mitä en koskaan tee), mutta väsymys voitti ja nukahdin oikeastaan heti pääni osuessa tyynyyn. Koti on kuitenkin kovin tyhjä ja odotan innokkaasti Rikun paluuta. Sitä on niin kovin tottunut rakkaan läsnäoloon, että sen poissaolon tuntee nykyisin heti. Onneksi Riku tulee kotiin jo huomenna.

Raporttia

Edistymistä on tapahtunut lähinnä pienissä asioissa, vilvoittelutilassa on kiinteä penkki, saunassa laudeliinat, reikä talon päädyssä on saanut suojakseen muovin, saunan eteinen ja talon eteinen on tyhjennetty laatikoista.
Saunaan pitäisi seuraavaksi hankkia parillasadalla eurolla korttilattiaa ja asentaa se, tämän jälkeen täytyisi hankkia jonkin verran seinälevyä ja asentaa se ja kun tämäkin on tehty pitäisi hankkia ja asentaa paikalleen minikeittiö, joka tosin edellyttää vesi- ja sähkötöiden tekemistä ja saunan vedenlämmittimen käyttökuntoon kytkemistä.
Tänään lähden Lahteen terveydenhuollon atk-päiville. Tämän päivän ohjelmassa on vuorossa matkan lisäksi vain ilmoittatuminen ja kilpailijan kustantama iltaohjelma, huomenna koko päivä luentoja ja lisää iltaohjelmaa ja tiistailla vielä luentoja noin kello kolmeen asti. Keskiviikkona puolipäiväinen Harjavallassa ja sitten loppuviikko meneekin Turussa ja (toivottavasti) etätöissä.
Eilen Satu pelautti jälleen VD:tä, jossa hahmoni toipuminen palvelijansa ampumahaavasta ei edennyt toivottuun suuntaan traagisen rakkaustarinan johdosta. Ahdistavuudestaan huolimatta pelikerta oli onnistunut ja hahmojemme kyvyt ja tavat (tai niiden puutteet) täydentävät kyllä toisiaan erinomaisesti.
Pienenä sivuhuomautuksena voinen vielä lisätä että eilisen pelin jälkeen tuli taas halu kirjoittaa peliä, mutta ei sitä uutta ideaa, vaan Aamunkoittoa.
Ainiin. Minulla tuntuu olevan huono varaosakarma. Autoon piti odotella erilaisia varaosia melkein kaksi kuukautta ja nyt kun ulkoisen kovalevyni poweri poksahti, ovat nekin Lacielta loppu ja lisää tulee kun tulee...

Pelin kirjoitusta muun ohella

Viime aikoina keskeisenä toimintanani on erilaisten pelien kirjoittaminen sen sijaan, että olisin tehnyt niitä asioita, joita oikeasti piti tehdä. Väitöskirja edelleen seisoo paikallaan, mutta hyvänä aikeenani on saada se teoriaosa kirjoitettua kuun loppuun mennessä. Remontti/piha on myös saanut vähemmän huomiota, jonka voin kuitenkin selittää itselleni kipeämmällä kaudella yms. Eilen kuitenkin kokeilin hakettajakonettamme. Sen tehokkuus on hivenen kyseenalainen sekä tuoreilla oksilla (no jo muutama viikko sitten kaadettujen puiden oksilla) että täysin kuivilla oksilla. Pitänee löytää jokin kompromissi, koska haketettavaa on ulkona jokseenkin paljon. Kuitenkin tein kaksi pussillista (koneen mukana tulleeseen varsin tilavaan pussiin) ja kävin levittelemässä ne kukkapenkkien alle. Valitettavasti se oli aika säälittävän pieni määrä suhteessa tarvittavaan peittävään kerrokseen... No, ensi viikolla sitten enemmän =).
Muuten aika on kulunut varsin rattoisasti. Hevosen selästä putoamisen jälkeen kaksi päivää oli puhdasta kärsimystä niskan suhteen, mutta sekin on mennyt jo ohi. Täytyy kyllä sanoa, että putoaminen itse ei pelottanut lainkaan, sillä prosessi on varsin nopea ja maan pinta hyvin vähän kipua aiheuttava. Hevonen vain teki yllättäen vähintään 90 asteen käännöksen. Melkein pysyin kyydissä ja olen taipuvainen ajattelemaan, että kauhukahvan olemassaolo satulassa olisi voinut ehkäistä putoamisen. Maassa sen sijaan hieman pelotti, kun näki hevosen kavioiden tanssahtelevan kasvojen edessä. Eihän se olisi päälle tullut, mutta hevonen, islanninhevonenkin, on aikas iso, kun sitä maan tasosta tarkasteleepi.
Kulunut viikonloppu on ollut varsin rentoa oloa ja tekemistä. Eilen kokeilimme saunaa ensimmäistä kertaa remontin jälkeen ja täytyy sanoa, että se on hyvin miellyttävä. Lauteet ovat tarpeeksi isot kymmenelle istujalle tai kolmelle pitkällään olevalle. Löylyt ovat ihanan pehmeät ja happea riittää Rikunkin tarpeisiin. Toisin sanoen meillä on viimein sauna, jossa molemmat viihdymme hyvin ja johon kaveritkin mahtuvat. Lisäksi grillasimme ensimmäisen kerran. Kokeilimme jokseenkin mielenkiintoisin tuloksin jauhelihapihvejä hampurilaisiin (maustaminen eikä grillaaminen oikein onnistuneet) Muut perinteiset grilliin laitettavia asiat, kuten makkara, maissi ja ananas, onnistuivat erinomaisesti. Ruokaa oli aivan liikaa, kuten grillaamisessa yleensäkin. Ensi lauantaina pelin yhteydessä on tarkoitus jälleen grillata. Nyt myös terassi on tarpeeksi iso istumiseen, grillaamiseen ja syömiseen vaikka samanaikaisesti, toisin kuin ennen laajennusta, jolloin olisi pitänyt valita yksi edellisistä aina kerrallaan.
Kissat viihtyvät hyvin terassin alta ja huutelevat sieltä aina välillä haluten huomiota. Puskutus verkon äärellä on jo tuttua, kuten myös kissojen sisään kutsuminen niiden hellyystarpeiden täyttämiseksi. Ovat ne aika suloisia pienokaisia. Töpö antautuu jo pitkäaikaiseen vatsarapsuun ja nukkuu ihastuttavassa mangusti-asennossa söpöine ilveskorvineen. Hän onkin meidän ingus-kissamme, joka keskustelee paljon ja on hyvin ihmisystävällinen. Nöpö on edelleen suhteellisen ujo meidän kanssamme, vaikka riehuukin talossa kuin, no, riehuva kissanpentu. Kissanminttu ja häntä-lelu saa molemmat veljeksistä innokkaaksi ja lähellä viihtyväksi. Nöpö saattaa karkin saatuaan jopa hieman puraista sormesta, jos siten saisi hieman lisää puristettua jostakin piilosta =). Sellaisia ovat he. Isot puolestaan vieläkin yllättävät minut hellyyskipeydellään. Nokikin on usein nukkunut yöllä pitkiä aikoja kyljessä. Pitää kyllä sanoa, että neljä isohkoa kissaa meidän kanssamme tekee 160cm leveän sängyn melko ahtaaksi. Silti en tilannetta muuttaisi mihinkään.
Ja takaisin roolipeleihin, missä ajatuksetkin ovat suurimman osan aikaa olleet jo noin viikon ajan. En ole juurikaan kirjoittanut ensi lauantaina pelattavaa peliä varten, joskin se olisi hyvin järkevää. On minulla siihen sellaiset perusraamit ja keskeisiä henkilöitä ja edellisen pelikerran muistiinpanot ja tarkemmat tapauskuvaukset kirjoitin tänään muistiin. Sen sijaan kirjoitan materiaalia uutta kampanjaa varten. Olen ymmärtänyt kyseisen käytöksen olevan varsin yleistä pelinkirjottajien keskuudessa =). Itseänikään se ei juurikaan haittaa. Näin tässä jokin aika takaperin varsin inspiroivan unen, jota unessa pelautti ihan joku muu. Tämä tapaus kuitenkin jäänee minun pelautettavakseni. Tarkempi kuvaus jää sitten pelaajien ja minun välisekseni ainakin alussa, jos peli järjestyy ja saan sen kirjoitettua. Sekin sijoittuu kirjoittamaani maailmaan, joka tosin on aika lähellä tätä meidän asuttamaamme maailmaa, mutta eroaa siitä omin tietyin pienin eroin. Kuitenkin poikkeuksena nykyiselle kampanjalle, joka sijoittuu Viktoriaaniseen aikaan, tämä sijoittuu noin 150v. tulevaisuuteen. Tulevaisuuden kuvaus pitää miettiä ihan omillaan, joskin tulen varmaan käyttämään valittuja tulevaisuuden ennusteita apunani. Lisäksi tulen todennäköisesti varastamaan häpeämättömästi ideoita eri kirjoista. Unessa historiallinen sijainti ei tullut esiin, mutta saanpa näin yhdistettyä kaksi erillistä ideaa. Nyt sitten on a) pitkä pohdinta- ja kirjoitusprosessi taustan kirjoittamiseksi b) tarpeellisten yksityiskohtien havaitseminen ja tuottaminen pelaajille, c) pelin juonen kehittäminen ja kirjoittaminen sekä d) edellisten yhdistäminen mielekkääksi kampanjaksi. Saas nähdä, miten onnistuu. Toiveet ovat korkealla, joten nähtäväksi jää pelautanko peliä koskaan =).

200!

Kahdessadas posti on saavutettu samoin juhlattomuuksin kuin sadas posti aikanaan. Juhlaan on kuitenkin aihetta, koska teratavun verkkolevymme ei olekaan rikkoutunut, Ainoastaan sen virtalähde on mennyt kaput ja uusi toimitettaneen meille lähiaikoina. Viikonlopun ajan lainassa on virtalähde töistä, ja sen perusteella diagnoosi tarkentukin.