Josko välillä kirjoittelisi tännekin. Ulkoisen kovalevyn virtalähde saapui lopultakin ja nyt koko järjestelmä on konfiguroitu uudelleen ja kytketty mahdollisuuksien mukaan UPSiinkin. Periatteessa johtosotku on nyt vähäisempi, käytännössä siitä on vain suurempi osa piilossa :)
Yläkerran purkaminen on virallisesti aloitettu uudelleen, ensimmäisen seinän 'ulkopuoli' eli ullakolle näkyvä puoli on pian purettu. Työ on paljon vähemmän pölyistä kuin luulin, joten se voi jopa edetä kun hengityssuojaa ei tarvitse käyttää ihan koko aikaa.
Sen sijaan auto temppuilee, ajotietokone päättelee että moottorilla on jokin hätänä ja heittää päälle automaattisen suojamekanismin joka rajaa maksimikierrosluvut noin 3500 kierrokseen minuutissa. Käytännössä tämä tarkoittaa että kaupunkiajo sujuu jouhevasti, mutta moottoritiellä ei ole hauskaa kun auto hidastuu ylämäissä jopa alle 90 kilometrin tuntinopeuteen. Saas nähdä riittääkö päivä auringossa korjaukseen, vai pitääkö viedä ihan oikeasti huoltoon. Seuraavaan määräaikaishuoltoon ei olisi kuin pari-kolme viikkoa, joten ylimääräinen huoltokäynti tässä vaiheessa harmittaa hieman. Onneksi menee takuun piikkiin...
Saunan eteisen työt voidaan aloittaa, uusi lattiamateriaali on soputunut riittävän aikamäärä ja tarkoitus olisi saada se asennettua huomenissa (voi venyä lauantaillekin). Sitten siihen päälle vielä minikeittiön kokoaminen ja jälleen ollaan vähän lähempänä kuin aiemmin. Putkitöille olen periaatteessa varannut 14.-15.6 viikonlopun, siihen mennessä pitäsi muistaa käydä ostamassa suihkun ja minikeittiön hanat.
torstai 5. kesäkuuta 2008
tiistai 3. kesäkuuta 2008
Toimi kuin unelma
Eli Sauli tuli heti, kun aloin kirjoittaa Bourdieu-juttuja. Nyt on kivet siirretty parempiin paikkoihin Virven ystävällisellä tulkkauksella ja isot rungot navetan sillalle. Hieman hirvittää tuleva lasku ja ilmeisesti hieman taitaa jotenkin nolottaa Sauliakin hänen sanojaan tulkiten, mutta hänellä meni siinä monta, monta tuntia ja jälki on erinomaista, joten tietenkin siitä maksetaan korvaus. Nyt toivon, ettei se ihan kohtuuttoman (tai siis uskon sen olevan kohtuullinen, mutta siis hyvin) kallis. Saas nähdä. Saamme kai pian jonkinlaisen eritelyn ja tilinumeron. Lisäksi sain viimein jonkinlaisen toiveen päästä yhteyteen nuohoojan kanssa, jolla ei ole kännykkää eikä vastaajaa ja ilmeisesti tulee nuohoomaan vain, jos joku on paikalla. Jos ei ole, menee hän toiseen taloon. En tiedä, käykö hän toiste kokeilemassa, vai onko se kerrasta poikki. Kai sekin on niitä asioita, että pitää vain odottaa ja nähdä. Nyt on laskutkin maksettu, piha on niin kunnossa kuin sen nyt saa, olen perusteellisesti puhki ja aikas kipeä, joten eiköhän tämä riitä tältä päivältä.
Niin ja lisäksi, nyt alkaa olla toivetta, että se matriisikin lähtee pelaajilleni piakkoin =).
Niin ja lisäksi, nyt alkaa olla toivetta, että se matriisikin lähtee pelaajilleni piakkoin =).
Odotellessa
Rikulla oli sellainen hyvä teoria, että heti, kun alkaa oikeasti tehdä jotain, odottamani asia tapahtuu. No, kokeilen sitten sitä. Odotan naapuriani ison vehkeen kanssa tulemaan siirtelemään kiviä. Eikä tilanne ole edes yhtään niin mielenkiintoinen, kuin miltä kuulostaa. Suunnitelmieni ajoitukset eivät ole oikein pitäneet viime aikoina. Puutarhan riipimistyöt piti aloittaa tällä viikolla. Perjantaina Sauli sai oikeanlaisen traktorin ja ensin oli ajatus, että hän vain toisi sen meidän pihalle. Hän aloitti sitten saman tien, teki pari tuntia silloin, koko päivän lauantaina ja pitkään sunnuntaina. Hommaan olisi mennyt paljon vähemmän aikaa, mutta meidän piha olikin täynnä valtavan kokoisia järkäleitä, joiden siirtelemiseen meni aikalailla aikaa. Nyt näitä järkäleitä pitää sitten siirrellä jotenkin järkeviin paikkoihin. Kiviaita on jo pitkälle tehty. Sitä on tarkoitus jatkaa. Lisäksi on tarkoitus tehdä pohja kivipuutarhalle. Kuitenkin ensin pitää täyttää se kuoppa, johon piti tulla kasvihuone ja siirtää leikkimökki (joka kaikkien ihmeeksi säilyi ehjänä siirrosta toiseen paikkaan) sen tilalle. Sitten joskus pitää kaivaa kasvihuoneelle kuoppa paikkaan, johon oikeasti paistaa aurinko. Ei pitäisi kuunnella muita, vaan pitää kiinni alkuperäisistä suunnitelmista. Nyt kyse on vain siitä, että tuli yksi ylimääräinen kuoppa, uusi pitää kaivaa ja kaksi rakennelmaa vaihtaa paikkaa, ei sen suurempaa.
Viikonlopun muihin aktiviteetteihin kuului navetan takana olevan puukasan siirtäminen jätelavalle. Matti ja Riku tekivät sitä ja kiitettävästi onnistuivatkin. Kuitenkin kasaa jäi vielä jälkeenkin. En voi ymmärtää, miten kenelläkään voi olla niin paljon jätettä ja romua kuin mitä tänne on jätetty. Varmaan sitä on kerätty se viisi vuotta, jonka edelliset ovat tämän paikan omistaneet. En halua edes ajatella, miten monta jätelavaa vie, ennen kuin kaikki on heitetty pois. Puutarhasta puolestaan lähti ehkä 9 lavallista maata jonnekin. En tiedä minne enkä ole määrästäkään varma, mutta paljon sitä oli.
Lisäksi teimme uuden kasvipenkin terassimme eteen. Taina puolestaan auttoi minua siinä ja saimmekin sen valmiiksi. Lauantaina illalla istutin kukat ja sunnuntaina askartelin terassin hassuun kulmaukseen kukkajutun, jossa käytin hyväkseni täältä löytynyttä maitotonkkaa ja hukkalautoja sekä läheiseltä puutarhalta löytyneitä hyvin kohtuuhintaisia neilikoita ja petunioita. Nyt hiljalleen piha alkaa näyttää pihalta ja takapiha alkaa näyttää siltä, että sinne voi joskus jotain laittaa =). Vielä se on kuitenkin aito hiekka-autiomaa, joka pöllyää tehokkaasti tuulen osuessa oikeasta suunnasta. Suosittelen allergialääkkeitä niille, jotka täällä aikovat vierailla ja ovat allergisia pölylle. Silmätippoja meillä on.
Viime kertainen ratsastus meni arvioidusti, eli aivan pieleen. Joskus kemiat menevät aivan ristiin Pian kanssa ja ne kerrat ehkä voisivat muuttua rumiksi, jos en haluaisi niin epätoivoisesti vältellä konflikteja. Se ihminen ei hallitse sanojaan kovinkaan tehokkaasti tai ainakaan niiden alla ei ole usein mitään ajatusta tai tietoisuutta toisesta ihmisestä. No, sellaista se on. Ensi kerralla maastoon.
Ei Saulia vieläkään näy, joten vien tilanteen askelta kovempaan suuntaan. yritän tehdä töitä =)
Viikonlopun muihin aktiviteetteihin kuului navetan takana olevan puukasan siirtäminen jätelavalle. Matti ja Riku tekivät sitä ja kiitettävästi onnistuivatkin. Kuitenkin kasaa jäi vielä jälkeenkin. En voi ymmärtää, miten kenelläkään voi olla niin paljon jätettä ja romua kuin mitä tänne on jätetty. Varmaan sitä on kerätty se viisi vuotta, jonka edelliset ovat tämän paikan omistaneet. En halua edes ajatella, miten monta jätelavaa vie, ennen kuin kaikki on heitetty pois. Puutarhasta puolestaan lähti ehkä 9 lavallista maata jonnekin. En tiedä minne enkä ole määrästäkään varma, mutta paljon sitä oli.
Lisäksi teimme uuden kasvipenkin terassimme eteen. Taina puolestaan auttoi minua siinä ja saimmekin sen valmiiksi. Lauantaina illalla istutin kukat ja sunnuntaina askartelin terassin hassuun kulmaukseen kukkajutun, jossa käytin hyväkseni täältä löytynyttä maitotonkkaa ja hukkalautoja sekä läheiseltä puutarhalta löytyneitä hyvin kohtuuhintaisia neilikoita ja petunioita. Nyt hiljalleen piha alkaa näyttää pihalta ja takapiha alkaa näyttää siltä, että sinne voi joskus jotain laittaa =). Vielä se on kuitenkin aito hiekka-autiomaa, joka pöllyää tehokkaasti tuulen osuessa oikeasta suunnasta. Suosittelen allergialääkkeitä niille, jotka täällä aikovat vierailla ja ovat allergisia pölylle. Silmätippoja meillä on.
Viime kertainen ratsastus meni arvioidusti, eli aivan pieleen. Joskus kemiat menevät aivan ristiin Pian kanssa ja ne kerrat ehkä voisivat muuttua rumiksi, jos en haluaisi niin epätoivoisesti vältellä konflikteja. Se ihminen ei hallitse sanojaan kovinkaan tehokkaasti tai ainakaan niiden alla ei ole usein mitään ajatusta tai tietoisuutta toisesta ihmisestä. No, sellaista se on. Ensi kerralla maastoon.
Ei Saulia vieläkään näy, joten vien tilanteen askelta kovempaan suuntaan. yritän tehdä töitä =)
keskiviikko 28. toukokuuta 2008
Kaaosta, ahdistusta ja ihania ystäviä
Viime aikoina henkinen tilanteeni on ollut jonkinasteinen spiraali ja valitettavasti alaspäin.
a) Mökkihöperyys: Viimeinkin asuintilanne on valjennut minulle. Rakastan tätä tilaa ja se tuntuu kodilta. Rakastan erityisesti kaikkia täällä asuvia. MUTTA: tämä on todella pieni kaupunki. Siitä on se etu, että naapurit oikeasti auttavat toisiaan ja tieto leviää asioista, kun vain osaa kysyä muilta. Mutta se tarkoittaa sitä, että on jonkinlaisesti riippuvainen naapureista ja toistaiseksi en ole keksinyt, miten ns. maksan sen takaisin. Se tieto jo auttaisi. Ehkä työllistäminen ja iso määrä siihen liittyvää rahaa auttaa, mutta saas nähdä. Toinen keskeinen harmini liittyy myöskin pieneen paikkaan. Täällä on mahdoton saada taksia klo 7-10 ja 12-15 koulukyytien johdosta. Valitettavasti suurin osa fysioterapioistani, lääkäreistäni yms. tulee tuolle ajalle. Näin minulla on kolme vaihtoehtoa: a) en mene ollenkaan; b) varaan taksin useita päiviä eteenpäin enkä välitä taksien keskinäisestä kilpailusta tai c) menen esim. tuntia etukäteen paikanpäälle ja sitten vaan odotellaan ja niin... takaisinpäin saattaa kestää jopa 40min taksin tuloon, mikä tuntuu hieman kohtuuttomalta ottaen huomioon, että matkaan menee korkeintaan 15min. Kunnes joko saamme rahaa autoon, skootteriin, johonkin muuhun koneeseen tai olen siinä kunnossa, että kykenen pyöräilemään 7km suuntaansa, olen ns. kusessa. Ok, autot jne. ovat kalliita, mutta kuitenkaan en raaski käyttää taksia vain siihen, että pääsen pois talosta. Tästä se mökkihöperyys. Lähden kodista oikeastaan vain terveyteni hoitoon liittyviin asioihin ja se ei taida riittää. Onneksi on ihania ystäviä ja tähän palaan myöhemmin.
b) Olen aikalailla jälleen jumissa väitöskirjani kanssa. Katsoessani Indiana Jamesia, jossa oli muuten myös väitöskirjan ohjaajanikin, tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että se voisi joskus jopa valmistua. Se ajatus on hävinnyt aikalailla kokonaan. Tästä voi kiittää Bourdieuta, jonka teoriaan kompastun joka kerta, kun törmään sen ihmisen teksteihin. Onpa hienoa, että se on väitöskirjani teoria. Joskus sitä vihaa aikaisemmin tekemiään päätöksiä. Tämä harmittaa. Lisäksi olen satunnaisesti tai usein siinä kunnossa, että en kykene väitöskirjaa (tai mitään muutakaan tekemään).
c) Olen jumissa myös pelini kanssa. Nyt ei enää riitä pelkkien yksittäisten tapausten käsittely, vaan hiljalleen haluaisin tuoda siihen tarinan kaaria, joten nyt pitää hallita isompia kokonaisuuksia. Energiaa nyt ei vain ole niiden kirjoittamiseen, joten sori pelaajat, nyt menee hetki.
d) Aikataulut remontissa ja puutarhan hoidossa heittävät täyttä häränpyllyä. Valitettavasti en osaa suhtautua tähän mitenkään erittäin hyvin. Loppuviikolla tapahtuva asia tapahtuu keskellä viikkoa häiriten jälleen väitöskirjan tekoa. Ensi syksyllä tapahtuva asia tapahtuukin ensi viikolla. Nämä tietysti johtaa myös rahojen käytön muutoksiin. Nyt tuntuukin siltä, että raha häviää joka rakoon. Lisäksi käsitykseni rahasta on ihan olematon. Riku rauhoittelee tässä. Ei ole aikataulua ja budjettia, mutta alan huolehtia siitä, ettemme saa yläkertaa edes eristettyä kesällä rahan mennessä kaikkeen mahdolliseen muuhun. Kyllä Riku, ei tässä ole oikeasti mitään hätää, uskon kyllä. Nyt kun vain oikeasti uskoisi.
Eli yhteenvetona: olen täällä aikalailla avuton ja riippuvainen muista tavalla, jota en ollut Turussa. Olen jumissa väitöskirjan ja pelini kanssa. Remontti ja puutarha ahdistaa tavattomasti. Joskus ei tosiaankaan tee mieli nousta sängystä, vaan pikemminkin tekee mieli käpertyä sen peiton kanssa sängyn alle.
Onneksi elämä ei ole pelkkää tätä. Jälleen olen huomannut, miten ihania ystäviä minulla ja meillä onkaan.
Perjantaina kävimme katsomassa Indiana Jonesin (joka on ihan hyvä, jos on valmis jättämään aivonsa naulaan sisään mennessä ja vain nauttii perinteisestä Indiana Jonesista. Minuun upposi yhtä yksityiskohtaa lukuunottamatta täysin ongelmitta. Onhan se Indiana Jones eikä sitä kannata unohtaa.) Siellä törmäsimme Mikkoon ja Suviin, jotka olivat tulleet katsomaan samaa elokuvaa. Vaikka näimme heitä vain hetken, oli sekin oikein mukavaa.
Sunnuntaina Hane tuli tänne etsimään metallia ja ilmeisesti löysi pelkkää romua, joskin taisi paikallistaa rautakautisen haudan, joten pitää soittaa untamalan arkeologit paikalle =). Olisi veikeää saada tontille suojellun muinaismuiston. Sitten sen ympärille vain aitaa rakentamaan. Hän oli loistavaa seuraa grillauksen tuotteita nautittaessa.
Maanantaina menimme Hanen ja Katriinan kanssa syömään hermanniin. Ruoka oli loistavaa ja seura sitäkin parempaa. Oli valtavan hauskaa ja tekee mieli toistaa kokemus mahdollisimman pian.
Naapurin Virve on todella upea tyyppi, mikä on hyvä, koska tapaan häntä usein. Hänellä on suloisia, joskin osittain ilkikurisia hevosia, jotka nyt viettävät mukavia päiviä meidän laitumella navetan takana. Hän on auttanut minua kärräämään pollen parasta, jota tarvitsemme puutarhaan. Lisäksi kiitollisena totean, että hän on lupautunut ruokkimaan kissojamme mennessämme Pariisiin. En tulisi varmaan toimeen ilman häntä. Hän on kontaktini täällä olevaan maailmaan. Hän taitaa tuntea kaikki tai ainakin tuntee ne, jotka tuntevat ne oikeat ihmiset. Hänen miehensä Sauli on myös valtavan mukava ja avulias. Hän tulee ensi viikolla kaapimaan viidakkomme pois ja toi meille lisää multaa jo tuodun loppuessa kesken (joo, kuusi kuutiota tiukkaan pakattua hiekkaa on ihan eri asia kuin kuusi kuutiota ilmavaa multaa. Tulipa sekin opittua).
Nyt viikonloppuna Taina ja Matti tulevat pelastamaan meitä minun mielestäni tulevalta aikataulutuholta. Ja tätä sanoessani pitää myös todeta, että vielä tärkeämpänä on se, että näemme heitä jälleen. Oikeastaan odotan jo viikonloppua kaaoksesta huolimatta.
Myös isäni on tulossa todennäköisesti huomenna auttamaan ja suuri kiitos siitä hänelle!
Sirkku kuunteli rauhallisesti totaalista purkautumista puhelimitse eilen.
Viimeisenä, mutta ei ollenkaan väheisenä (itse asiassa hyvin tärkeänä) ihanana ystävänä on Heta, joka kutsui meidät katsomaan valtavan suloista hevostaan. Nautin siitä käsittämättömän paljon! Kiitos Heta kovasti =)
Remontista: Olemme samaan aikaan tekemässä saunaa, saunan terassia, puutarhaa, purkamassa yläkertaa ja hävittämässä suurta määrää romua kodistamme. Hieman on kiireen tuntua. Tekisi mieleni paneutua yksityiskohtiin, jotta pääsisi eroon suurista linjoista ja näin osasta stressiä.
Terveydestä: Hyvin vaihteleva. on hyviä päiviä ja tosi huonoja päiviä ja kaikkea siltä väliltä. olen kuitenkin päässyt jo siihen melko positiiviseen tilanteeseen, että en aina tunne olevani kipeä, vaikka olenkin. Sitten, kun alan miettiä, miksi en saa mitään aikaan, huomaan olevani itse asiassa aika kipeä. Se sitten lohduttaa sitä tunnetta, etten saa mitään aikaan.
Kissoista: Heillä oli eilen upea seikkailu, joka aiheutti minulle melkein sydänkohtauksen. Kuten varmaan tiedätte, kissat ovat olleet sisäkissoja siitä saakka, kun Kiki jäi auton alle. Olemme kaivaneet isoa kuoppaa terassimme eteen ja täyttäneet sitä hiljalleen, mutta emme selvästikään tarpeeksi nopeasti. Kissamme, oletettavasti Noki, osoittivat sisäistä ketun luonnettaan kaivaen kuopan terassin alta vapauteen. Sain puhelun Virveltä, joka oli ajanut ohi, että kissamme telmivät multakasassa ja tarjosi apua niiden kiinni otossa. Sanoin palaavani asiaan ja juoksin ulos. Töpö tuli sisään ihan hyvin, oltuaan kuitenkin ilmeisesti jo aika kauan ulkona. Noki sen sijaan näytti nauttivan ihan uskomattomasti päästessään jälleen nauttimaan hiekkakylvystä. Onneksi hänkin antoi melkein hyvin ottamaan itsensä kiinni. Viedessäni häntä sisään, Töpö yritti jälleen karata vapauteen. onneksi Nöpö palasi luukun kautta sisään ja Piki nukkuikin sisällä. Ovat ne sieviä ja kerrassaan sydänkohtauksia aiheuttavia. Silti en vaihtaisi mihinkään.
Viimeisenä: Riku on usein todennut, että tarvitsen ison annoksen itsetuntoa ja -arvostusta. Tajusin viimein, mistä on kyse. Sairastuessani ja päätyessäni oikeastaan lähes täydelliseen toimintakyvyttömyyteen, omanarvontuntoni hävisi kokonaan. Olen hiljalleen saaanut sitä jälleen takaisin, mutta jokainen epäonnistuminen ja avuttomuuden tilanne murentaa sitä vähääkin, minkä olen saanut vaivalla kasattua. Ei ole aina helppoa, mutta kenen elämä olisi.
a) Mökkihöperyys: Viimeinkin asuintilanne on valjennut minulle. Rakastan tätä tilaa ja se tuntuu kodilta. Rakastan erityisesti kaikkia täällä asuvia. MUTTA: tämä on todella pieni kaupunki. Siitä on se etu, että naapurit oikeasti auttavat toisiaan ja tieto leviää asioista, kun vain osaa kysyä muilta. Mutta se tarkoittaa sitä, että on jonkinlaisesti riippuvainen naapureista ja toistaiseksi en ole keksinyt, miten ns. maksan sen takaisin. Se tieto jo auttaisi. Ehkä työllistäminen ja iso määrä siihen liittyvää rahaa auttaa, mutta saas nähdä. Toinen keskeinen harmini liittyy myöskin pieneen paikkaan. Täällä on mahdoton saada taksia klo 7-10 ja 12-15 koulukyytien johdosta. Valitettavasti suurin osa fysioterapioistani, lääkäreistäni yms. tulee tuolle ajalle. Näin minulla on kolme vaihtoehtoa: a) en mene ollenkaan; b) varaan taksin useita päiviä eteenpäin enkä välitä taksien keskinäisestä kilpailusta tai c) menen esim. tuntia etukäteen paikanpäälle ja sitten vaan odotellaan ja niin... takaisinpäin saattaa kestää jopa 40min taksin tuloon, mikä tuntuu hieman kohtuuttomalta ottaen huomioon, että matkaan menee korkeintaan 15min. Kunnes joko saamme rahaa autoon, skootteriin, johonkin muuhun koneeseen tai olen siinä kunnossa, että kykenen pyöräilemään 7km suuntaansa, olen ns. kusessa. Ok, autot jne. ovat kalliita, mutta kuitenkaan en raaski käyttää taksia vain siihen, että pääsen pois talosta. Tästä se mökkihöperyys. Lähden kodista oikeastaan vain terveyteni hoitoon liittyviin asioihin ja se ei taida riittää. Onneksi on ihania ystäviä ja tähän palaan myöhemmin.
b) Olen aikalailla jälleen jumissa väitöskirjani kanssa. Katsoessani Indiana Jamesia, jossa oli muuten myös väitöskirjan ohjaajanikin, tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että se voisi joskus jopa valmistua. Se ajatus on hävinnyt aikalailla kokonaan. Tästä voi kiittää Bourdieuta, jonka teoriaan kompastun joka kerta, kun törmään sen ihmisen teksteihin. Onpa hienoa, että se on väitöskirjani teoria. Joskus sitä vihaa aikaisemmin tekemiään päätöksiä. Tämä harmittaa. Lisäksi olen satunnaisesti tai usein siinä kunnossa, että en kykene väitöskirjaa (tai mitään muutakaan tekemään).
c) Olen jumissa myös pelini kanssa. Nyt ei enää riitä pelkkien yksittäisten tapausten käsittely, vaan hiljalleen haluaisin tuoda siihen tarinan kaaria, joten nyt pitää hallita isompia kokonaisuuksia. Energiaa nyt ei vain ole niiden kirjoittamiseen, joten sori pelaajat, nyt menee hetki.
d) Aikataulut remontissa ja puutarhan hoidossa heittävät täyttä häränpyllyä. Valitettavasti en osaa suhtautua tähän mitenkään erittäin hyvin. Loppuviikolla tapahtuva asia tapahtuu keskellä viikkoa häiriten jälleen väitöskirjan tekoa. Ensi syksyllä tapahtuva asia tapahtuukin ensi viikolla. Nämä tietysti johtaa myös rahojen käytön muutoksiin. Nyt tuntuukin siltä, että raha häviää joka rakoon. Lisäksi käsitykseni rahasta on ihan olematon. Riku rauhoittelee tässä. Ei ole aikataulua ja budjettia, mutta alan huolehtia siitä, ettemme saa yläkertaa edes eristettyä kesällä rahan mennessä kaikkeen mahdolliseen muuhun. Kyllä Riku, ei tässä ole oikeasti mitään hätää, uskon kyllä. Nyt kun vain oikeasti uskoisi.
Eli yhteenvetona: olen täällä aikalailla avuton ja riippuvainen muista tavalla, jota en ollut Turussa. Olen jumissa väitöskirjan ja pelini kanssa. Remontti ja puutarha ahdistaa tavattomasti. Joskus ei tosiaankaan tee mieli nousta sängystä, vaan pikemminkin tekee mieli käpertyä sen peiton kanssa sängyn alle.
Onneksi elämä ei ole pelkkää tätä. Jälleen olen huomannut, miten ihania ystäviä minulla ja meillä onkaan.
Perjantaina kävimme katsomassa Indiana Jonesin (joka on ihan hyvä, jos on valmis jättämään aivonsa naulaan sisään mennessä ja vain nauttii perinteisestä Indiana Jonesista. Minuun upposi yhtä yksityiskohtaa lukuunottamatta täysin ongelmitta. Onhan se Indiana Jones eikä sitä kannata unohtaa.) Siellä törmäsimme Mikkoon ja Suviin, jotka olivat tulleet katsomaan samaa elokuvaa. Vaikka näimme heitä vain hetken, oli sekin oikein mukavaa.
Sunnuntaina Hane tuli tänne etsimään metallia ja ilmeisesti löysi pelkkää romua, joskin taisi paikallistaa rautakautisen haudan, joten pitää soittaa untamalan arkeologit paikalle =). Olisi veikeää saada tontille suojellun muinaismuiston. Sitten sen ympärille vain aitaa rakentamaan. Hän oli loistavaa seuraa grillauksen tuotteita nautittaessa.
Maanantaina menimme Hanen ja Katriinan kanssa syömään hermanniin. Ruoka oli loistavaa ja seura sitäkin parempaa. Oli valtavan hauskaa ja tekee mieli toistaa kokemus mahdollisimman pian.
Naapurin Virve on todella upea tyyppi, mikä on hyvä, koska tapaan häntä usein. Hänellä on suloisia, joskin osittain ilkikurisia hevosia, jotka nyt viettävät mukavia päiviä meidän laitumella navetan takana. Hän on auttanut minua kärräämään pollen parasta, jota tarvitsemme puutarhaan. Lisäksi kiitollisena totean, että hän on lupautunut ruokkimaan kissojamme mennessämme Pariisiin. En tulisi varmaan toimeen ilman häntä. Hän on kontaktini täällä olevaan maailmaan. Hän taitaa tuntea kaikki tai ainakin tuntee ne, jotka tuntevat ne oikeat ihmiset. Hänen miehensä Sauli on myös valtavan mukava ja avulias. Hän tulee ensi viikolla kaapimaan viidakkomme pois ja toi meille lisää multaa jo tuodun loppuessa kesken (joo, kuusi kuutiota tiukkaan pakattua hiekkaa on ihan eri asia kuin kuusi kuutiota ilmavaa multaa. Tulipa sekin opittua).
Nyt viikonloppuna Taina ja Matti tulevat pelastamaan meitä minun mielestäni tulevalta aikataulutuholta. Ja tätä sanoessani pitää myös todeta, että vielä tärkeämpänä on se, että näemme heitä jälleen. Oikeastaan odotan jo viikonloppua kaaoksesta huolimatta.
Myös isäni on tulossa todennäköisesti huomenna auttamaan ja suuri kiitos siitä hänelle!
Sirkku kuunteli rauhallisesti totaalista purkautumista puhelimitse eilen.
Viimeisenä, mutta ei ollenkaan väheisenä (itse asiassa hyvin tärkeänä) ihanana ystävänä on Heta, joka kutsui meidät katsomaan valtavan suloista hevostaan. Nautin siitä käsittämättömän paljon! Kiitos Heta kovasti =)
Remontista: Olemme samaan aikaan tekemässä saunaa, saunan terassia, puutarhaa, purkamassa yläkertaa ja hävittämässä suurta määrää romua kodistamme. Hieman on kiireen tuntua. Tekisi mieleni paneutua yksityiskohtiin, jotta pääsisi eroon suurista linjoista ja näin osasta stressiä.
Terveydestä: Hyvin vaihteleva. on hyviä päiviä ja tosi huonoja päiviä ja kaikkea siltä väliltä. olen kuitenkin päässyt jo siihen melko positiiviseen tilanteeseen, että en aina tunne olevani kipeä, vaikka olenkin. Sitten, kun alan miettiä, miksi en saa mitään aikaan, huomaan olevani itse asiassa aika kipeä. Se sitten lohduttaa sitä tunnetta, etten saa mitään aikaan.
Kissoista: Heillä oli eilen upea seikkailu, joka aiheutti minulle melkein sydänkohtauksen. Kuten varmaan tiedätte, kissat ovat olleet sisäkissoja siitä saakka, kun Kiki jäi auton alle. Olemme kaivaneet isoa kuoppaa terassimme eteen ja täyttäneet sitä hiljalleen, mutta emme selvästikään tarpeeksi nopeasti. Kissamme, oletettavasti Noki, osoittivat sisäistä ketun luonnettaan kaivaen kuopan terassin alta vapauteen. Sain puhelun Virveltä, joka oli ajanut ohi, että kissamme telmivät multakasassa ja tarjosi apua niiden kiinni otossa. Sanoin palaavani asiaan ja juoksin ulos. Töpö tuli sisään ihan hyvin, oltuaan kuitenkin ilmeisesti jo aika kauan ulkona. Noki sen sijaan näytti nauttivan ihan uskomattomasti päästessään jälleen nauttimaan hiekkakylvystä. Onneksi hänkin antoi melkein hyvin ottamaan itsensä kiinni. Viedessäni häntä sisään, Töpö yritti jälleen karata vapauteen. onneksi Nöpö palasi luukun kautta sisään ja Piki nukkuikin sisällä. Ovat ne sieviä ja kerrassaan sydänkohtauksia aiheuttavia. Silti en vaihtaisi mihinkään.
Viimeisenä: Riku on usein todennut, että tarvitsen ison annoksen itsetuntoa ja -arvostusta. Tajusin viimein, mistä on kyse. Sairastuessani ja päätyessäni oikeastaan lähes täydelliseen toimintakyvyttömyyteen, omanarvontuntoni hävisi kokonaan. Olen hiljalleen saaanut sitä jälleen takaisin, mutta jokainen epäonnistuminen ja avuttomuuden tilanne murentaa sitä vähääkin, minkä olen saanut vaivalla kasattua. Ei ole aina helppoa, mutta kenen elämä olisi.
maanantai 26. toukokuuta 2008
Hellettä ja jätelavan puutetta
Viikonlopuksi kaavailtu puuroskan siirtäminen jätelavalle lykkääntyi oletettavasti viikolla koska paikallinen jätehuoltoalan yritys ei tuonutkaan sovitusti jätelavaa tontillemme. Sen pitäisi olla tulossa taas ensi viikolla, ans kattoo miten käy.
Vaihtoehtohjelmasa tyhjensimme yläkertaa turhasta rojusta ja Sadun keskittyessä puutarhanhoitoon minä siivosin pahvirostaa pois saunan terassin tieltä. Sunnuntailla olisi ollut vuorossa saunan terassin pohjan puhdistus, eli käytännössä pintamaan pois lapio ja kottikärry -metodilla, mutta kuumasta ilmasta ja heikosta pohjakunnosta johtuen tämä ei toeutunut. Sen sijaan käänsimme saunan oven aukeamaan sisäänpäin ja grillasimme Hanen ollessa tutkimassa tonttiamme metallinpaljastimen kanssa.
Vaihtoehtohjelmasa tyhjensimme yläkertaa turhasta rojusta ja Sadun keskittyessä puutarhanhoitoon minä siivosin pahvirostaa pois saunan terassin tieltä. Sunnuntailla olisi ollut vuorossa saunan terassin pohjan puhdistus, eli käytännössä pintamaan pois lapio ja kottikärry -metodilla, mutta kuumasta ilmasta ja heikosta pohjakunnosta johtuen tämä ei toeutunut. Sen sijaan käänsimme saunan oven aukeamaan sisäänpäin ja grillasimme Hanen ollessa tutkimassa tonttiamme metallinpaljastimen kanssa.
tiistai 20. toukokuuta 2008
Terveydenhuollon atk-päivät
Takana ovat kolmannet perättäiset terveydenhuollon atk-päivät, tällä kertaa Lahdessa Sibeliustalossa. Iltaohjelmaa oli siis sunnuntaina ja maanantaina ja luentoja maanantaina ja tiistaina. Väsyttää...
Sisältöön sen paremmin puuttumatta havaitsin tehneeni vääryyttä urkumusiikille. Sibelius-taloon on rakennetty urut, kansalaisliikkeen ajamina ja rahoittamina tottakai, ja atk-päivien maanantrain ohjelma alkoi 20 minuutin urkuesityksellä. Harkistsin aluksi startegista myöhästymistä, mutta koska minulle on henkisesti mahdotonta mennä minnekään myöhässä, olin ajoissa paikalla kuulemassa myös musiikkia. Taiteilija (jonka nimeä en tietenkään muista) soitti neljä kappaletta (joiden nimiä en tietenkään muista) ja olin aivan halitoissani. Kauniimpaa musiikkia saa hakemalla hakea ja yhdellä ainoalla instrumentilla soitetut kappaleet poikkesivat äänimaailmallisesti toisistaan täysin. Mahtavaa. Saisikohan Laitilan seurakuntaa suostuteltua siihen että kirkon uruilla soitettaisiin viihteellisiä konsertteja (tai, tehdäänköhän sellaista jo nyt, ilman suostutteluakin).
Tervydenhuollon teknologia suomessa 2020-luvulla luento olisi sopinut aivan loistavasti jonkin cyberpunk-pelin taustamateriaaliksi, muuten luennoilla oli vähän mitään uutta. Kai se että olen vuoden pyörinyt siinä Suomen Suurimmassa Terveydenhuollon Tietojärjrestelmäprojektissa milloin missäkin roolissa selittää sen että olen jo kuullut kaiken...
Sisältöön sen paremmin puuttumatta havaitsin tehneeni vääryyttä urkumusiikille. Sibelius-taloon on rakennetty urut, kansalaisliikkeen ajamina ja rahoittamina tottakai, ja atk-päivien maanantrain ohjelma alkoi 20 minuutin urkuesityksellä. Harkistsin aluksi startegista myöhästymistä, mutta koska minulle on henkisesti mahdotonta mennä minnekään myöhässä, olin ajoissa paikalla kuulemassa myös musiikkia. Taiteilija (jonka nimeä en tietenkään muista) soitti neljä kappaletta (joiden nimiä en tietenkään muista) ja olin aivan halitoissani. Kauniimpaa musiikkia saa hakemalla hakea ja yhdellä ainoalla instrumentilla soitetut kappaleet poikkesivat äänimaailmallisesti toisistaan täysin. Mahtavaa. Saisikohan Laitilan seurakuntaa suostuteltua siihen että kirkon uruilla soitettaisiin viihteellisiä konsertteja (tai, tehdäänköhän sellaista jo nyt, ilman suostutteluakin).
Tervydenhuollon teknologia suomessa 2020-luvulla luento olisi sopinut aivan loistavasti jonkin cyberpunk-pelin taustamateriaaliksi, muuten luennoilla oli vähän mitään uutta. Kai se että olen vuoden pyörinyt siinä Suomen Suurimmassa Terveydenhuollon Tietojärjrestelmäprojektissa milloin missäkin roolissa selittää sen että olen jo kuullut kaiken...
maanantai 19. toukokuuta 2008
Henkilökohtainen riemuvoitto
Kahdella osalla elämääni olen viime päivinä kokenut asioita, joita voisi pitää jonkinlaisina riemuvoittoina.
1. Viime ratsastustunti oli suorastaan erinomainen. Kerrankin osasin ohjastaa herkkää hevosta hellästi, mutta päättäväisesti ja kaikki meni todella hienon tuntuisesti ja kehujakin sain. Pohkeenväistöä pitää vielä harjoitella ja tiedostan selkeästi ainakin pari tekemääni virhettä mm. painon kanssa yms., mutta kyllä sekin siitä aikanaan. Nyt jos asiat menevät totutulla tavalla, ensi kerta menee pieleen, ettei tästä ehdi ylpistyä, mutta kivaa kyllä oli ja Hjeela oli hyvin mukava ratsastaa.
2. Olen viimein päässyt tilanteeseen, jossa olen lukenut kaiken tarpeellisen taustatiedon väitöskirjaani. Artikkelit loppuivat eilen. Uutena lukemisena tuli vielä perjantaina julkaistettava väitöskirja, joka kuitenkin löytyi pienen taustatyön tekemisen jälkeen netistä. Tarkoitus on lukea sitä odottaessani fysioterapiaa pienessä kaupungissa, jossa taksia ei saa tiettyinä aikoina päivästä =).
Myös pelin voi katsoa menevän hyvin. Olin tyytyväinen viime lauantain pelikertaan. Minulla on vielä heikkouksia pelinjohtajana ja tuskin niistä koskaan eroon pääsen, mutta jotain kehitystä on tapahtunut, joten eiköhän se vielä siitä. Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että vaikka tapauksia on monia niin minulla ei ole hajuakaan vielä, mitä pelautan porukalle seuraavaksi. No, odotan vastauksia lähettämiini kysymyksiini. Kun ne saan ja teen päätöksen seuraavasta tapauksesta, lähetän uuden matriisin. Kirjoittaminen ja miettiminen on kuitenkin sen verran pitkä prosessi tässä seuraavaksi, etten uskalla lähettää matriisia ennen kuin minulla on kaikki mahdollinen informaatio seuraavaa pelikertaa varten. No, ehdinpä tehdä väitöskirjaa tässä välissä =).
Riku tosiaan lähti eilen Lahteen ja koko päivän välttelin asian käsittelyä tekemällä ensin pää ja kädet höyryten väitöskirjaa. Sen jälkeen turrutin pääni televisiolla ja menin aivan liian myöhään nukkumaan. Mietin, pitäisikö laittaa hälytys päälle (mitä en koskaan tee), mutta väsymys voitti ja nukahdin oikeastaan heti pääni osuessa tyynyyn. Koti on kuitenkin kovin tyhjä ja odotan innokkaasti Rikun paluuta. Sitä on niin kovin tottunut rakkaan läsnäoloon, että sen poissaolon tuntee nykyisin heti. Onneksi Riku tulee kotiin jo huomenna.
1. Viime ratsastustunti oli suorastaan erinomainen. Kerrankin osasin ohjastaa herkkää hevosta hellästi, mutta päättäväisesti ja kaikki meni todella hienon tuntuisesti ja kehujakin sain. Pohkeenväistöä pitää vielä harjoitella ja tiedostan selkeästi ainakin pari tekemääni virhettä mm. painon kanssa yms., mutta kyllä sekin siitä aikanaan. Nyt jos asiat menevät totutulla tavalla, ensi kerta menee pieleen, ettei tästä ehdi ylpistyä, mutta kivaa kyllä oli ja Hjeela oli hyvin mukava ratsastaa.
2. Olen viimein päässyt tilanteeseen, jossa olen lukenut kaiken tarpeellisen taustatiedon väitöskirjaani. Artikkelit loppuivat eilen. Uutena lukemisena tuli vielä perjantaina julkaistettava väitöskirja, joka kuitenkin löytyi pienen taustatyön tekemisen jälkeen netistä. Tarkoitus on lukea sitä odottaessani fysioterapiaa pienessä kaupungissa, jossa taksia ei saa tiettyinä aikoina päivästä =).
Myös pelin voi katsoa menevän hyvin. Olin tyytyväinen viime lauantain pelikertaan. Minulla on vielä heikkouksia pelinjohtajana ja tuskin niistä koskaan eroon pääsen, mutta jotain kehitystä on tapahtunut, joten eiköhän se vielä siitä. Nyt olen kuitenkin siinä tilanteessa, että vaikka tapauksia on monia niin minulla ei ole hajuakaan vielä, mitä pelautan porukalle seuraavaksi. No, odotan vastauksia lähettämiini kysymyksiini. Kun ne saan ja teen päätöksen seuraavasta tapauksesta, lähetän uuden matriisin. Kirjoittaminen ja miettiminen on kuitenkin sen verran pitkä prosessi tässä seuraavaksi, etten uskalla lähettää matriisia ennen kuin minulla on kaikki mahdollinen informaatio seuraavaa pelikertaa varten. No, ehdinpä tehdä väitöskirjaa tässä välissä =).
Riku tosiaan lähti eilen Lahteen ja koko päivän välttelin asian käsittelyä tekemällä ensin pää ja kädet höyryten väitöskirjaa. Sen jälkeen turrutin pääni televisiolla ja menin aivan liian myöhään nukkumaan. Mietin, pitäisikö laittaa hälytys päälle (mitä en koskaan tee), mutta väsymys voitti ja nukahdin oikeastaan heti pääni osuessa tyynyyn. Koti on kuitenkin kovin tyhjä ja odotan innokkaasti Rikun paluuta. Sitä on niin kovin tottunut rakkaan läsnäoloon, että sen poissaolon tuntee nykyisin heti. Onneksi Riku tulee kotiin jo huomenna.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)